Kun inspiraatio iskee, saa siivoukset jäädä :) *

Tänään olisi pitänyt ehdottomasti siivota, mutta tekikin mieli töiden jälkeen ommella sulatetuista muovipusseista pieni kassi ja pussukka. Siirrän siivomisen perjantaille, koska huomenna iltasella on käsityökoulu. Kun inspiraatio iskee, sitä ei voi, eikä saa vastustaa...eihän? :)

Sininen kassi on muuten alkujaan Helsingin Ateneumin muovikassi.

Kymppivuotiaan toivesukat

Hiljattain kymmenen vuotta täyttänyt tyttäreni halusi mustakeltaiset villasukat, jotka mahtuisivat hyvin kenkiin. Molemmat tyttäreni ovat villasukkien todellisia suurkuluttajia. Oikeastaan aloitin nämä sukat jo viime vuoden puolella syksyllä ja neuloin ne loppuun nyt pääsiäislomalla. Kyllästyin välillä koko hommaan, koska en ymmärtänyt konttisukkien ohjetta, en saanut aikaiseksi siistiä jälkeä ja lankavalinta oli minun taidoilleni liian ohutta. Oikean väristä keltaista lankaa tuntui olevan aivan mahdotonta löytää, joten täytyi penkoa omia varastoja. Löysin kätköistäni mustaa Novitan Nallea ja keltaista Gjestal Naganoa. Näistä sukista tuli kyllä omintakeiset makeiset, mutta tyttäreni on aivan ihastunut "ampparisukkiinsa". Kai tässä äidin täytyy ummistaa silmänsä tekemilleen virheille ja olla onnellinen siitä, että sain ne viimein valmiiksi.

Olen muuten aivan ihastunut neliskanttisiin Knit Pron Cubics sukkapuikkoihin. 15 cm sukkapuikot sopivat minulle aivan loistavasti ja tiukkakäsialainenkin saa aikaiseksi vähän löysempää jälkeä. Eikä puikot toisesta päästä takerru työhön. Nyt ainakin tiedän mitä täytyy tehdä toisin, kun neuloo konttisukkia. Tämäkin tuli taas opittua kantapään kautta.

Totisesti kierrättämällä tehty penkin istuinpehmuste *

Meillä on ollut ulkona jo muutaman vuoden valkoinen penkki, johon en ole löytänyt oikean kokoista istuinpehmustetta. Muovinsulatuskurssilla sen sitten yhtäkkiä keksin; teen pehmusteen Novitan jättimäisestä muovipussista, jossa raahasin kotiin viime syksynä  suuren kasan lankoja Tampereen käsityömessuilta.

Koiramme Sisu näyttää olevan sitä mieltä, että pehmuste on ainakin koiran kestävä. Saa nähdä miten sietää kesällä aurinkoa, koska pihamme on aika paahteinen. Penkki on onneksi suurimman osan päivästä varjossa ja suojassa suurimmalta sateelta. Valkoisen pehmusteen ei kuitenkaan luulisi kuumuvan ihan niin paljon auringossa, kuin muun värisen.

Pehmusteen päälypuoli on jätesäkin päälle sulatettua muovipussia ja alapuoli pelkästään sulatettua, harmaata, lähes läpinäkyvää jätesäkkiä. Ompelin näistä kahdesta noin 40 cm x 106 cm kokoisen pussin, ikään kuin tyynyliinan.

Pussin sisällä on toki pehmustetta. Töistä olen kerännyt kuplamuovipusseja, jotka on päällystetty foliolla. Niitä käytetään tulostimien mustekasettien kuljetussuojina. En ole raaskinut heittää pois ja nyt keksin niille käyttöä.

Teippasin kaksi kuplamuovipussia yhteen ja sujautin ompelmani pussin sisälle. Hieman jouduin kuplapusseja saksilla kaventemaan.

Samalla idealla voisi ommella vaikkapa pieniä istuinsuojia nuotiolle retkelle mukaan. Jos ei jaksa muovia sulattaa, voi käyttää jotakin kivaa kangasta. Mitään ei siis kannata heittää pois, ei mustekasettien suojiakaan :)

Rahin päällinen kierrenarusta virkaten

Vuosi takaperin ostin Suomen langan Moppari kierrenarua sinistä ja harmaata. Mitä langasta olin aikonut tuolloin tehdä, minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta tekemättä näköjään oli jäänyt. 

Muutama viikko sitten kävin Riihimäen Vahinkotavarakeskuksessa ja silmiini osui neliskanttinen superlonin pala hyvin edulliseen 10 € hintaan. Olin pitkään haaveillut rahista, jonka päälle virkkaisin päällisen matonkuteesta. Kotosalla kuitenkin muistin kierrenarun ja siitähän tämä rahi sitten päällisen sai. Itse asiassa viime yönä yhdistin palat, kun en malttanut odottaa seuraavaan iltaan.

Tämmöinen siitä tuli!

Päätin virkata kuution jokaiselle sivulle ns. isoäidinneliön, koska muulla tapaa en olisi osannut virkata oikean kokoisia paloja. Palat ovat muuten ulkonäöltään ihan tarkoituksella erilaisia. 

Pelkäsin koko ajan, että naru loppuu kesken, koska oli vaikea arvioida menekkiä. Yhdessä rullassa on kuitenkin noin 300 metriä narua ja se riitti oikein hyvin 34 cm x 34 cm kokoiseen rahiin. Kierrenaru on kierrätysmateraalia, jossa on 80 % puuvillaa ja 20 % synteettisiä kuituja. Pesu 30 asteessa ja suosituskoukku/puikko 6-9.  

Kierrenarua oli mukava virkata, sillä naru on pehmeää. Käytin koukkua nro 7 ja palat yhdistin virkkaamalla. 

Rahista tuli oitis lasten suosikki, sillä päällystin sen jokaisen sivun. Näin kuution kanssa voi myös pyöriä ympäri olohuoneen lattiaa, eikä ole niin väliksi mikä puoli jää päälimmäiseksi näkyviin. 

Pääsiäinen lähestyy!

Nyt alkaa pääsiäinen lähestyä ja pian on pääsiäisruohon kylvöaika. Toissavuonna innostuin oikein urakalla kasvattamaan kissanruohoa ja koska harmaat peltiruukut olivat niin tylsän värisiä, virkkasin niille uudet päälliset. Tein jopa betonista pääsiäismunia ja risuista ovigranssin. Tänä vuonna luulen, että pääsiäisaskartelut jäävät muiden mukavien kiireiden jalkoihin. Alempana pikku vinkki, mitä kannattaa askartelijan hamstrata pääsiäisenä talteen.

          

          

       




             

Kannattaa säilyttää suklaamunien sisällä olevien pikkulelujen hylsyt. Niihin kun poraa reikiä, voi sitten myöhemmin pyykinpesukoneessa huovuttaa kätevästi villapalloja. Kuorta ei kannata kokonaan villalla täyttää, mikäli ei sitten halua soikeita palloja. Omat lapset keräsivät niin paljon pääsiäismunia, että sain lopulta helpolla vaivalla suuren määrän huopapalloja kerralla.

Kaulakorujahan niistä lopulta syntyi.

          

Hyvää pääsiäisen odotusta!

Vielä yksi pussukka sulatetusta muovipussista!

Tänä aamuna kun heräsin, en malttanut olla heti ompelematta vihreästä sulattamastani muovipussista vielä yhtä pientä vetoketjullista pussukkaa. Minä hurahdan innoissani vähän kaikkeen ja näyttää siltä, että tähänkin muovipussien sulattamiseen.

Muovipussi suli kassiksi, koriksi, pussukaksi.

Muovipussien sulatus jatkuu ja olen saanut aikaiseksi jopa jotakin valmista. Kässäkoulukaverini oli keksinyt tehdä autoonsa roskapussille korin ja niin minäkin tein tästä mainiosta ideasta omanlaiseni version. Vielä aion ommella koriin leveästä kuminauhasta lenkin, jotta saan sujautettua sen kätevästi vaihdekepin ympärille. Tässä kaupan muovikassi on sulatettu jätesäkin päälle ja yläreunaan leikkasin toisesta kassista tekstin. Uhkasin miehelleni tuunaavani pikkuautostani käsityöihmisen näköisen ja alkakoon projektini tästä, "omalla kuvalla" varustettuna ;)

Roskis edestä

Roskis takaa

Sulattelin vielä muutamia muovikasseja, joista täytyi myös keksiä jotakin. Vaaleansinivalkoisen kassin sivusauman ja pohjan saumat sulatin jo valmiksi yhteen. Yläreunan käännettä en sulattanut, koska silloin käy helposti niin että muovi venyy ja reunasta tulee "löysä". Aioin nimittäin ommella kassiin kahvat.

Kissa aiheisesta muovipussista ompelin vetoketjullisen pussukan, jossa voi säilyttää vaikkapa shampoon ja hoitoaineen reissun päällä. Kassiin puolestaan ompelin kahvat ja käänsin reunan nätimmäksi. Movipussi on muuten alkujaan Saksasta. Vierailimme vuonna 2014 Neuschwanstein linnassa, jonka kaupasta ostin taulun. Muovikassi on alkujaan siis tuon taulun kääre. Näin voi siis saada ulkomaanreissuiltaan itselleen pysyvän muiston, sulattamalla muovikassin. Kassi ja pussukka on muuten sulatettu harmaan, läpikuultavan roskasäkin päälle.

Mitähän keksisin vielä tuosta vihreästä sulatetusta muovipussista?

Muovipussit uusiokäyttöön!

Käsityökoulussa alkoi uusi aihe, muovipussien sulattaminen.  Ensin alkuunsa en ollut kovinkaan innostunut, mutta kyllä ihmeessä tähänkin voi hurahtaa, kun asiaan paneutuu paremmin! Niistähän voi puuhastella kasseja, koreja, koruja, pussukoita, esiliinoja, sadehattuja jne. Vaikka mitä nyt vain keksii! Viisaampi ihminen kuin minä olisi tietenkin kerännyt jo koko viime syksyn ihania muovipusseja tutuilta ja kummin kaimoilta. Meillä näytti olevan suurimmaksi osaksi markettien ja apteekkien muovipusseja. Onneksi löytyi yksi iso kangaskaupan muovikassi ja pääsin sillä alkuun. Minä mattimyöhäinen kerään nyt sitten vimmatulla vauhdilla ensi viikkoa varten muovipusseja.

Onneksi meillä sattui olemaan vielä varastossa suksien voitelussa käytetty silitysrauta, jossa ei ole höyrytysreikiä. Muovi täytyy muistaa sulattaa kahden leivinpaperin välissä. Tähän opettelutyöhön sulatin ensin mustaa jätesäkkiä ja sen päälle kuviollista muovipussia sekä reunaan harmaata roskapussia. Muovipussien kuvioinneissa käytetty painoväri tahtoo kiinnittyä huonosti toisiinsa, joten kuviollinen pussi kannattaa sulattaa päälimmäiseksi esim. juuri roskasäkin päälle. 

Näin se melkein roskapussiksi joutunut muovikassi sai uuden elämän. Siitähän tuli käsityökori ja vielä oikein teemaan sopivalla kuosilla. Kori on sen verran tukeva ja vähän pitkulaisen mallinen, että siinä saattaisi pyöriä hyvin lankakerä neuloessa, eikä ole kerä aina koiran hampaissa. Myös virkkuutyöni paksu kierrätysnarurulla pysyisi luultavasi tässä hyvin hallinnassa, eikä pyörisi pitkin olohuoneen lattiaa. Täytyypä kokeilla!