Mun muruharja! *

Nyt on saanut olla muovinsulatus hetken tauolla ja olen pakertanut käsityökoulun opein muruharjaa. Toki olisin voinut tehdä kynsiharjan, saunaharjan tms. söpöä ja nättiä, mutta muruharja kuulosti niin eksoottiselta kapistukselta, että päätin tehdä itselleni sellaisen. No joo, luulin itse asiassa, että se olisi riittävän helppo työ, mutta valitsinkin taas vaikeimman vaihtoehdon. Muruharja oli kuulemma entisaikoina yleinen kapistus, jolla oli kätevä putsata muruset liinalta. Itse käytän ruokapöydällä paljon poppanoita ja tietenkin minä tarvitse muruharjan!

Kaikki lähtee hyvästä suunnitelmasta, jota minulla yleensä ei ole. Eipä ollut tälläkään kertaa ja piirtelin suunnitelman nopsasti paperille tunnin alussa.

Käytimme mäntylautaa, jota on helppo työstää. Sahaaminen kuitenkin pystysuunnassa oli yllättävän työlästä aloittelevalle sahaajalle.

Merkit rei'ille sekä reunaan että sivuihin.

Pystyporalla reiät 3 mm puuporanterällä. Sitten vielä kartioporalla toisia reikiä suuremmiksi harjaksia varten. Akkuporakoneellakin voi tehdä.

Maalaus valkoiseksi. Ehkä joskus vielä koristelen. Maalauksen kuivuttua alkoi harjaksien laitto. Harjakset sidottiin ohuella, metallisella sidontalangalla. Harjakset nippu kerrallaan ikään kuin lassottiin isompiin reikiin pienien reikien kautta.

Mun muruharja on valmis!

Muovinsulatuksen lyhyt oppimäärä minulle ja muille aloittelijoille *

Muovinsulatusprojektistani jäi jäljelle valmiita sulatettuja "levyjä" ja täytyihän niitä työstää loppuunkin välillä. Eilen iltasella ompelin vetoketjullisen, kultaisen pussukan ja värikkään pikku pussukan. Koska ompelukone oli jäänyt yön yli pöydälle, en voinut vastustaa kiusausta ja ompelin vielä tänäaamuna hassun kuviollisen pussukan ja "kaikkien aikojen joulu" kassin. Kultainen on aika suuri ja ajattelinkin, että sitä voisi käyttää vaikkapa märille uimakamppeille.

Tämä kuva oli jo viime viikolla blogissani, mutta halusin liittää sen vielä tähän luonnolliseksi jatkumoksi.

Muovinsulatuksen lyhyt oppimäärä minulle 

ja muille aloittelijoille:

Ajattelin kirjoittaa tähän jotakin ylös muistiin itseäni varten, mutta jos saat tästä vinkkiä, siitä vain kokeilemaan. Muista kuitenkin, että nämä eivät ole ammattilaisen ohjeet, vaan harrastelijan :) 

Itse tykkään sulattaa muovipusseja jätesäkin päälle, mieluiten läpinäkyvän. Myös kaksinkertaisen, rullassa myytävän roskapussin päälle voi sulattaa. Kaupan muovipusseissa on paljon väriaineita, joten ne sulavat huonosti päällekäin. Jotkut mustat jätesäkit haisevat kovasti noelle, toiset taas ei. Kokeilemalla ja epäonnistumalla oppii parhaiten. Kaikki kaupan muovipussit eivät toimi, sulavat ikään kuin liian nopeasti. Muista riittävä tuuletus.

1) Laita pöydälle paksu viltti tai täkki. Silityslauta on epäkäytännöllinen tähän tarkoitukseen.

2) Sen päälle kaksi leivinpaperia päällekäin. Käytä mielutien rullaa, siitä saat kätevämmin isojakin palasia.

3) Lämmitä silitysrauta. Omassani ei ole höyryreikiä, mutta en tiedä onko rei´istä haitaa, kun höyrytys on pois päältä. Silitysrautavanhuksessani lämpö ilmoitetaan palloina yhdestä kolmeen. Käytännössä kahden palluran lämpö on sopiva tai ihan hitusen kuumepi.

4) Laita kaupan muovipussi ja kaksinkertainen jätesäkki päällekkäin.

5) Päälimmäiseksi leivinpaperi, ettei muovi tartu silitysrautaan kiinni. 

6) Sitten vain silittämään. Vähän väliä kannattaa kurkistaa työtä ja tarkistaa, että muovit sulavat hiljalleen kiinni ja ikään kuin kutistuvat. Pinnasta tulee ryppyinen. Silitä molemmilta puolilta.

Valmiista levystä voi koneella ommella kasseja, pussukoita jne. Voit myös sulattaa sauman kiinni siten, että laitat leivinpaperia myös työn sisälle, ja päälle tietenkin. Koria tehdessä sulatin myös pohjasauman kiinni ja käänsin yläreunan. Ompelikonetta ei koriin tarvitse käyttää välttämättä ollenkaan. Pohjasauma käännetään korin alle ja teipataan harmaalla erkkariteipillä kiinni.

Pohjan sauman silittämisen jälkeen käännetään
päädyt ja teipataan pohjaan.

Sivusauman silitys. Leivinpaperia välissä.

     

Yläreuna käännetty

Sitten ei auta enää muu kuin ryhtyä kokeilemaan, onnistumaan ja erehtymään. Netistä varmastikin löytyy hakusanalla "muovipussin sulattaminen silitysraudalla" yksityiskohtaisempiakin ohjeita ja malleja. Lisää töitäni löytyy blogista alempaa.

Tajunnanvirta villasukista keppareihin

Tässä on tullut touhuttua kaikenlaista. Käsityökoulussa aloimme tekemään puusta harjoja. Kyllä, harjoja! Minä yritin päästä helpolla ja ajattelin tehdä ns. muruharjan, mutta se ei osoittautunutkaan niin helpoksi hommaksi kun kuvittelin. Mies kun näki sahausjälkeni, totesi hän ykskantaan, että sahausjälki näyttää samalta, kuin leikkaamani voileipä. Joka kantti vino. Hehee :) No, harjasta ehkä kerron kuvien kera myöhemmin.

Kepparitallissamme asuu jo monta hevosta, mutta aina sinne tarvitaan lisää ulkoilutettavia. Tytär yleensä piirtää ja leikkaa kaavat. Minä ompelen niistä hevosen arvosanalla "tarvitsee harjoitusta" ja hän sitten täyttää sekä tekee kaiken muun. Osaisi kyllä ommella itsekin koneella, mutta kuulemma olen nopeampi. Jostain syystä minun ompelemilleni hevosille tulee vino suu, ikään kun olisivat juuri hamuamassa jotakin. Alla kuvia muutamasta hepasta, joita taisimme väsätä viikon sisällä kolme.

    

No joo, kun ompelukone kerran tuli ruokapöydälle raahattua, ompelin myös yhden kassin lisää sulatetusta muovipussista. Siitä tuli aika kiva. En minä kyllä näin paljon näitä kasseja tarvitse. Näitä on vain niin kiva tehdä.

Ja sitten ne tajunnanvirtaa villasukat. Tarkoitus oli siis tehdä ihan kiltisti ohjeen mukaiset sukat, mutta aloin livetä ohjeesta alkukerrosten jälkeen. Näistä tulee kyllä ihan sillisalaatit. En ole kovin hyvä yleensäkään tekemään kirjosukkia, koska käsialani on niin tiukka. Ystäväni pyysi polvimittaiset sukat, jotka pysyisivät hyvin ylhäällä. Kudoin vielä pätkän resoriakin pohkeeseen sen takia. Voi olla ettei hän tykkää näistä ja minä saan näistä sukat. Sekään ei ole mitenkään huono vaihtoehto, koska harvoin ehdin itse itselleni kutomaan sukan sukkaa.

Monta asiaa tulee touhuttua yhtäaikaa ja monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Aina jotakin valmistuukin ennen pitkää tai jää ikuisesti kesken. Jännä nähdä miten minun käy näiden villasukkien kanssa.

Lauantai-illan koruaskarteluja *

Hyvää sunnuntaita! Massakoruja tehdessä piilee se vaara, että tulee tehtailtua innostuksen huumassa monenlaisia korujen alkuja tekemättä niitä kuitenkaan loppuun asti eli valmiiksi koruksi asti. Eilen iltasella rakentelin muutaman korun jo aikasemmin tässäkin blogissa vilahtaneista, uunista ulos tulleista korujen osista. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Oli vaikeuksia löytää valaistus, jossa värit tulisivat oikeuksiinsa. Kuviahan napsin ihan vaan kännykän kameralla. Riipuksissa käytän mustaa, vahattua puuvillanauhaa ja puuhelmiä. 

Hopeaa kimaltava rintakoru

Rintakorun kanssa samaa sarjaa riipus.

Riipus ja turkoosin veden väriset puuhelmet.

Riipus ilman mitään ylimääräistä.

Riipus keltasta ja oliivin vihreää.
Valo haalentaa väritystä.
Parempi kuva blogissa alempana. 

Lupasin tyttärelleni, että tänään tehtäisiin hänen keppihevoselleen kuolaimet polymeerimassasta. Ehkäpä teen taas lisää korujen osia siinä samalla. Eräs villasukkaprojektikin täytyisi saada etenemään. Siinäpä taas sunnuntaille puuhaa. Tietokoneelta muuten tupsahti esiin pari vuotta vanhoja kuvia, kun innostuimme lasteni kanssa tekemään muotilla hevoskoruja. Niitä tulikin sitten kaiken värisiä niin paljon, että myin niitä muutamalla eurolla eteen päin ja lahjoitin arpajaispalkinnoiksikin.