Huovuttaminen ei ole mun juttu, mutta silti syntyi saippua ja kassi :) *

Kaikki tuntemani käsityöihmiset tykkäävät huovuttamisesta, mutta minä en ole mitenkään erityisesti siihen hurahtanut. Käsityökoulussa kävimme vuosien varrella läpi märkä-, neula- ja nunohuovutusta. Ehkä näistä kolmesta kuitenkin eniten pidin nunohuovutuksesta, jossa esihuopaan yhdistetään erilaisia kangasmateriaaleja. Aikaisemmin olen jo kertonut lampunvarjostimesta, jonka tein nunohuovuttamalla. Kurkkaapa, mikäli kiinnostuit. Linkki löytyy oikealta Kätsyilyt aiheittain otsakkeen alta.

Käsityökoulussa olemme siis huovuttaneet useampaan otteeseen. Mikään uusi taito ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaikka ei niin aiheesta innostuisikaan. Ideoita voi myöhemmin hyödyntää, kuten tein huovutetun saippuan kanssa. Lasteni kanssa teimmekin sitten myöhemmin opettajille lahjaksi helpoja huovutettuja saippuoita. Niitä on mukava tehdä pieniksi yllätyslahjoiksi vaikkapa ystäville. Ja mikä parasta, jokainen tämän osaa! 

Huovutetun saippuan simppeli ohje:

1. Tarvitset kuivan palasaippuan. Esimerkiksi marseillesaippua tai mäntysuopa. Kierrä ohuita kerroksia villakuituja ristikkäin saippuan ympärille.
2. Lisää kerroksia siten, että saippua peittyy kokonaan. Lopuksi voit koristella erivärisillä villoilla tai hahtuvalangoilla.
3. Laita saippua ohuesta sukkahoususta leikattuun sukkahousun kärkeen tai polvisukkaan. 
4. Ota astiaan lämmintä vettä, noin 40 asteista ja kastele saippuaa varovasti. Saippuoi hieman käsiäsi. Älä kuitenkaan upota saippuaa astiaan. Hankaa aluksi saippuaa varovasti. Jatka hankaamista niin kauan, että villan kuidut tulevat esiin sukkahousun päälle.
5. Poista sukkahousu. Jatka huovuttamista niin kauan että saippuan pinta on kiinteä, eikä siitä enää nouse irrallisia kuituja.
6. Huuhtele saippua nopeasti kylmällä vedellä ja kuivaa saippuan pinta painelemalla froteepyyhkeeseen. Anna saippuan kuivua. Saippuaa voi käyttää normaaliin tapaan. Nyt se on vain hauskemman näköinen.

            Sitten vain saippua kauniiseen pakettiin!

Alla vielä kuvia samalta kurssilta. Huovutin saippuan lisäksi myös vähän vaativamman työn; 

huopakassin. 

Kuplamuovin alla on hyvin lämpimällä vedellä kasteltuja villoja ja marseillesaippuaa. Muovia hangattiin päältä pyörivin liikkein, jotta villa muovin alla alkoi sitoutua toisiinsa kiinni. Reiunojen yli kuitenkin pursuaa kastelematonta villaa. Näin siksi jotta myöhemmin saisin kiinnitettyä huovuttamalla kassin toisen samanlaisen kappaleen. Ompelukonetta ei siis tarvittu kappaleiden yhdistämisessä. Välillä osat käärittiin rullalle froteepyyhkeen sisälle ja rullattiin pöytää vasten. Huovuttaminen on aika rankkaa puuhaa ja huomasin, että omat ranteeni eivät sitä tahtoneet kestää.

Ennen kassin molempien puoliskojen kiinni liittämistä väliin laitettiin muovia, jotta puoliskot eivät huovuttuneet toisiinsa keskeltä kiinni.

Tässä kassi on vielä aika iso kooltaan, muuta pieneni hiljalleen kovalla työllä.

Huovutin kassiin koristeeksi vaahteranlehtiä. Pahoittelen kuvien hailakkaa laatua. Jostain syystä värien sävyt ovat sellaiset, että kuvissa on vaikea kotikonstein saada oikeaa lämmintä sävyä esiin. Vaahteranlehtien syyt on ommeltu ompelukoneella.

                 

Ja valmis kassi on tässä! Sisällä on tumman oranssin sävyinen puuvillakangas vuorena ja vetoketju. Kahvat ovat pehmeää matonpäänauhaa.

Sekaisin savesta, tuliko siitä keramiikkaa? *

Aina välillä käsityökoulussa tehdään sellaisiakin töitä, joita on vaikeaa tehdä jatkossa kotona. Savityöt ovat yksi niistä. Se ei sinänsä haittaa, sillä muuten ei tulisi itsekseen kokeiluta saven muovaamista, saati töiden lasittamista. Polttouunin hankkimisesta puhumattakaan. Joulusiivousta tehdessäni löysin kurssilla tekemäni työt. Lukioikäisenä olin viimeksi savea käsitellyt ja saanut aikaiseksi ufon näköisen tuikkukipon, joka on itse asiassa tallessa minulla vieläkin. 

Tässä nostalginen yli 20 vuotta vanha tuikku-ufo:

Muistan kun kiireessä töiden jälkeen lähdin käsityökouluun ja taas olivat jääneet etukäteissuunnitelmat tekemättä. Tempaisin lähtiessäni kaapista mukaan pitsiliinan ja ulkoa pihalta autolle mennessä jättipoimun lehden. Siinä olivat suunnitelmani. Käsityökoulun varrella olen oppinut luottamaan siihen, että ideat syntyvät jostain sielun syövereistä. En pysty tarkasti niitä etukäteen suunnittelemaan, vaan työt kehittyvät päämääräänsä kohden tehdessä. Saattaa olla niinkin, että alkusuunnitelma poikkeaa täysin lopputuloksesta.

Kävi niin, että tykästyin valkosaveen ja punasavesta en pitänyt ollenkaan. Alla oleva kynttilän alusta on valkosavea, johon kaulitsin kuvion pitsiliinalla. Leikkasin sakarat liinan kuvion mukaisesti ja kuivatettaessa tuin reinoja paperilla, jotta sain sakarat kaareutumaan ylös päin. Raakapolton jälkeen maalasin työn osittain punaisella alilasitevärillä ja päällä on kirkas varsinainen lasite.

  

Jättipoimulehden alapinta painettuna valkosaven pinnalle syntyi ihmeen kaunis, uurteinen tuikkualusta. Värillisen lasitteen epätasainen tarttuminen raakapoltettuun pintaan ei haitannut yhtään tällä kertaa. Myös betonille voi jättipoimunlehteä kokeilla ja olen kokeillutkin. Tulee hienoja tuikkualustoja siitäkin.

Tämä työ on tässä sen takia, että joskus hyvät aikeet epäonnistuvat täysin. Punasavesta muovailtu Nooan arkki on vielä tässä ihan kohtuu hyvän näköinen, mutta liian paksu lasiteaine pilasi sen.

Ja siitä tuli sitten tällainen. Kaunis karuudessaan. 

Sitten vielä tämä kukkamaljakko. Ei siitäkään kaunis tullut, mutta omaperäinen. Pintaan yritin kaulita pitsiliinasta kuviota, mutta ei täydellisesti onnistunut se yritys. Vinoine kylkineen metsää vihertävä maljakko on silti jotenkin symppis. Täydellinen epätäydellisyydessään.

            

Lopuksi vielä pieniä sydämiä koristeeksi vaikkapa nahkanauhalla lahjapaketteihin. Sydänten rosoinen pinta on kaulittu pitsiliinan avulla.

Lasitteen tarkoitus on suojata työtä ja tehdä siitä helposti puhdistettavan. Se parantaa ulkonäköä ja peittää pieniä virheitä. Lasitteesta tehdään suuri piirtein kerman paksuista litkua. Lasittaminen oli aika haastavaa, koska dippaaminen lasitteeseen tuli tapahtua ripeästi, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Erittäin tärkeää oli pyyhkiä pohja ulkopuolelta huolellisesti heti lasittamisen jälkeen. Muuten voi tapahtua kurjaa vahinkoa uunissa. Lasitetta ei saa missään tapauksessa kaataa viemäriin, eikä lasitejauheiden pölyä hengitellä keuhkoihin.