Huovuttaminen ei ole mun juttu, mutta silti syntyi saippua ja kassi :) *

Kaikki tuntemani käsityöihmiset tykkäävät huovuttamisesta, mutta minä en ole mitenkään erityisesti siihen hurahtanut. Käsityökoulussa kävimme vuosien varrella läpi märkä-, neula- ja nunohuovutusta. Ehkä näistä kolmesta kuitenkin eniten pidin nunohuovutuksesta, jossa esihuopaan yhdistetään erilaisia kangasmateriaaleja. Aikaisemmin olen jo kertonut lampunvarjostimesta, jonka tein nunohuovuttamalla. Kurkkaapa, mikäli kiinnostuit. Linkki löytyy oikealta Kätsyilyt aiheittain otsakkeen alta.

Käsityökoulussa olemme siis huovuttaneet useampaan otteeseen. Mikään uusi taito ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaikka ei niin aiheesta innostuisikaan. Ideoita voi myöhemmin hyödyntää, kuten tein huovutetun saippuan kanssa. Lasteni kanssa teimmekin sitten myöhemmin opettajille lahjaksi helpoja huovutettuja saippuoita. Niitä on mukava tehdä pieniksi yllätyslahjoiksi vaikkapa ystäville. Ja mikä parasta, jokainen tämän osaa! 

Huovutetun saippuan simppeli ohje:

1. Tarvitset kuivan palasaippuan. Esimerkiksi marseillesaippua tai mäntysuopa. Kierrä ohuita kerroksia villakuituja ristikkäin saippuan ympärille.
2. Lisää kerroksia siten, että saippua peittyy kokonaan. Lopuksi voit koristella erivärisillä villoilla tai hahtuvalangoilla.
3. Laita saippua ohuesta sukkahoususta leikattuun sukkahousun kärkeen tai polvisukkaan. 
4. Ota astiaan lämmintä vettä, noin 40 asteista ja kastele saippuaa varovasti. Saippuoi hieman käsiäsi. Älä kuitenkaan upota saippuaa astiaan. Hankaa aluksi saippuaa varovasti. Jatka hankaamista niin kauan, että villan kuidut tulevat esiin sukkahousun päälle.
5. Poista sukkahousu. Jatka huovuttamista niin kauan että saippuan pinta on kiinteä, eikä siitä enää nouse irrallisia kuituja.
6. Huuhtele saippua nopeasti kylmällä vedellä ja kuivaa saippuan pinta painelemalla froteepyyhkeeseen. Anna saippuan kuivua. Saippuaa voi käyttää normaaliin tapaan. Nyt se on vain hauskemman näköinen.

            Sitten vain saippua kauniiseen pakettiin!

Alla vielä kuvia samalta kurssilta. Huovutin saippuan lisäksi myös vähän vaativamman työn; 

huopakassin. 

Kuplamuovin alla on hyvin lämpimällä vedellä kasteltuja villoja ja marseillesaippuaa. Muovia hangattiin päältä pyörivin liikkein, jotta villa muovin alla alkoi sitoutua toisiinsa kiinni. Reiunojen yli kuitenkin pursuaa kastelematonta villaa. Näin siksi jotta myöhemmin saisin kiinnitettyä huovuttamalla kassin toisen samanlaisen kappaleen. Ompelukonetta ei siis tarvittu kappaleiden yhdistämisessä. Välillä osat käärittiin rullalle froteepyyhkeen sisälle ja rullattiin pöytää vasten. Huovuttaminen on aika rankkaa puuhaa ja huomasin, että omat ranteeni eivät sitä tahtoneet kestää.

Ennen kassin molempien puoliskojen kiinni liittämistä väliin laitettiin muovia, jotta puoliskot eivät huovuttuneet toisiinsa keskeltä kiinni.

Tässä kassi on vielä aika iso kooltaan, muuta pieneni hiljalleen kovalla työllä.

Huovutin kassiin koristeeksi vaahteranlehtiä. Pahoittelen kuvien hailakkaa laatua. Jostain syystä värien sävyt ovat sellaiset, että kuvissa on vaikea kotikonstein saada oikeaa lämmintä sävyä esiin. Vaahteranlehtien syyt on ommeltu ompelukoneella.

                 

Ja valmis kassi on tässä! Sisällä on tumman oranssin sävyinen puuvillakangas vuorena ja vetoketju. Kahvat ovat pehmeää matonpäänauhaa.

Pääsiäinen lähestyy!

Nyt alkaa pääsiäinen lähestyä ja pian on pääsiäisruohon kylvöaika. Toissavuonna innostuin oikein urakalla kasvattamaan kissanruohoa ja koska harmaat peltiruukut olivat niin tylsän värisiä, virkkasin niille uudet päälliset. Tein jopa betonista pääsiäismunia ja risuista ovigranssin. Tänä vuonna luulen, että pääsiäisaskartelut jäävät muiden mukavien kiireiden jalkoihin. Alempana pikku vinkki, mitä kannattaa askartelijan hamstrata pääsiäisenä talteen.

          

          

       




             

Kannattaa säilyttää suklaamunien sisällä olevien pikkulelujen hylsyt. Niihin kun poraa reikiä, voi sitten myöhemmin pyykinpesukoneessa huovuttaa kätevästi villapalloja. Kuorta ei kannata kokonaan villalla täyttää, mikäli ei sitten halua soikeita palloja. Omat lapset keräsivät niin paljon pääsiäismunia, että sain lopulta helpolla vaivalla suuren määrän huopapalloja kerralla.

Kaulakorujahan niistä lopulta syntyi.

          

Hyvää pääsiäisen odotusta!

Nunohuovutusta; muisto menneestä käsityökoulun syksystä.

Olen kolme vuotta käynyt aikuisten käsityökoulua ja nyt on meneillään viimeinen eli neljäs vuosi. Jo valmiiksi surettaa, että ihan kohta joudun jättämään hyvästit tälle ihanalle arjen henkireiälle. Vielä olisi edessä portfolion teko. Portfoliota varten on mukava muistella välillä menneitä ja esitellä tekemiämme kivoja juttuja täälläkin.

Lampunvarjostin nuno-huovuttamalla

Käsitykoulussa syksyllä 2015 opiskelimme lyhyen kurssin verran nuno-huovutusta. Ideana oli, että esihuopaan yhdistettiin erilaisia materiaaleja, esim. pitsiä, kangasta, kimallekuituja, organzaa, sifonkia jne. Huopa ikäänkuin "liimattiin" kankaaseen kiinni rullaamalla niitä kuplamuovin sisällä kera tulikuuman veden ja saippuan. Mielessäni oli alusta lähtien kaapin perällä lojuva lampunvarjostimen runko, jolle en ollut aikaisemmin keksinyt mitään päällistä. Kangaskaupasta löysin ihanan kimalteisen pitsiverhon palan, tietenkin oranssin, joka on ehdottomasti yksi lempiväreistäni.

Lötköpötkön puolikkaalla rullaaminen, saippuoiminen ja tulikuumalla vedellä läträäminen oli aika työlästä hommaa. Seuraavana päivänä löytyi ihan uusia, kipeitä lihaksia sekä hartioista että selästä. Alla muutamia kuvia eri vaiheista.

Alkuperäinen, kimalteinen pala pitsikangasta.

Nuno-huovutettu pitsikankaan ja luonnon valkoisen 
esihuovan pinta.

Huovutuksen jälkeen. Reunaan jätin suikaleen pitsiä
huovuttamatta

Puolikas lötköpötkö, saippuaa ja astia kuuman veden lisäämiseen työhön.

Huovutus tarkemmin ottaen tapahtui näin: Pöydälle kumimatto. Kahden kuplamuovin sisälle pitsikangas, joka oli harsittu kiinni esihuopaan ja lisäksi vedenkeittimestä kuumaa vettä ja saippuaa. Koko paketti rullattiin pötkön ympärille ja päälimmäiseksi vielä pala lakanaa. Tätä pakettia sitten sitkeästi rullattiin edes takaisin. Välillä se avattiin, puristettiin kylmentynyt vesi pois ja kuumaa vettä tilalle. Näin rullaamalla huopa tarttui hiljalleen pitsikankaaseen kiinni. Sitten kun pala oli riittävästi huopunut eli tarttunut kiinni pitsikankaaseen, se huuhdeltiin hyvin ja kuivattiin tasona.

Lampunvarjostinta en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Luultavasti oikeaoppisia tekotapoja olisi ollut monia, mutta koska en juurikaan jaksa kahlata ohjeita läpi, päädyin tekemään siten miltä itsestä hyvältä tuntui. Minulle tyypillistä, kaikki täytyy itse kantapään kautta kokea ja oppia. No, päädyin kasaamaan varjostinta paloista käsin ompelemalla. 

Syntyihän siitä varjostin makuuhuoneen kattoon!