Suopursun ja kanervan sävyiset villasukat

Maanläheiset villasukat lahjaksi siskolle itse värjäämistäni langoista. Viime kesänä kasvivärjäys lähti tosiaan vähän lapasesta ja vielä on iso kassillinen lankoja neulottavaksi. Kohtahan se koittaa taas uusi kesä ja padat saa jälleen laittaa porisemaan. Sitä ennen olisi hyvä vähän sutjakammin neuloa varastoa pienemmäksi.

Tämän sukkaparin langat värjäsin suopursu- ja kanervaliemissä. Lanka oli alkujaan valkoista, luonnon valkoista tai harmaata Novitan 7-veljestä villalankaa. Liemen seassa kupariputki tai ilman, saattoi sekaan mennä muutakin, mutta lapuista ei enää niin tarkkaa selkoa saanut ja eipä sillä niin väliäkään.

Metsäretket

Viimeinkin joululomalla valmiiksi! Sitkeydellä voitoon! Syyskuussa 2017 aloin neulomaan näitä "Metsäretkiä", kun Niina Laitinen designs facebook sivuilla alkoi KAL (knit along) -neulontaprojekti. Malli on siis hänen suunnittelemansa. En ollut koskaan aikaisemmin osallistunut, saati sitten neulonut näin haasteellista kuviosukkaa. Joka päivä paljastui aina hieman lisää neulottavaa kuviota. 

Neuloin yhtäaikaa molempia sukkia ja se osoittautui loistoajatukseksi. Näin tuntui siltä, että projekti eteni kuitenkin jotenkin jouhevasti, vaikkakin hitaasti välillä toki purkaen. No, sitten tuli loppusyksyn monet kiireet ja sukkien kärjet jäivät kesken. Nyt joululomalla sain viimein neulottua sukat valmiiksi ja kerrankin omiin jalkoihini. Yleensä neulon harvoin itselleni. Toki käsiala on paikoitellen onnetonta ja virheitäkin löytyy, ei näitä olisi edes kehdannut kenellekään antaa. Ehdottomasti vaikeimmaksi osuudeksi minulle osoittautui oravakuvion neulominen. Sitä neuloin ja purin monet kerrat. Hiljalleen käsialakin loppua kohden parani ja kärkien pikkulinnut onnistuivat jo ihan kerta yrittämällä. Onnellinen olen näistä sukista. Oikein työvoitto! Lankakin todella pehmeää ja kivan tuntuista paljaissa jaloissa.

Seuraavaksi aloitin ihan tavallisten sukkien teon itse värjäämistäni langoista. On nopeaa, mutta paljon tylsenpää. Vielä kun keksisi miten pitää neuloessa kolme lankaa erossa toisistaan, ilman jatkuvaa lankasotkujen selvittämistä. Voisi sitten aloittaa taas uuden kirjosukkaparin neulomisen.

Malli: Niina Laitinen (KAL) Metsäreket

Lanka: Janne 

Puikot: 3,5 Knit Pron neliskanttiset 15 cm

Suomiraitaa

Pitkään vierähti edellisestä blogitekstistä. Nyt kuitenkin uskaltaa jo paljastaa ulkomailla asuvalle siskolleni joululahjaksi neulomani pitkävartiset suomisukat. Lanka on  Suomi 100 juhlavuoden lankaa. Novitan 7 veljestä, Maamme raitaa. Kuvakulma vähän hämää, varret ovat saman mittaiset. Olen paljonkin käyttänyt näissä pitkävartisissa sukissa varren osalta Novitan sukkalehden polvisukkaohjetta. Kavennukset osuvat hyvin kohdilleen. Nilkkaan neuloin ohjeesta poiketen resorin ja kantapää on perinteisesti kestävää kaksinkertaista neulosta.

Suvun uusin tulokas sai myös Junasukat neulottuna ohuemmasta Taito järjestön Suomi raitalangasta.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2018!

Kesää odotellessa vielä yhdet villasukat ja kämmekkäät

Kesää odotellessa ehdin vielä hyvin neuloa loppuun yhdet pitkät villasukat ja niihin sopivat kämmekkäät. Ei nimittäin näillä keleillä todellakaan hiosta villalanka käsissä. Lankana Novitan tumman liila Nordic Wool. Kuvassa langan luumun sävy ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa. On todellisuudessa tummempaa lankaa, mitä kuva antaa ymmärtää. 

Neuloin omasta päästäni ilman ohjetta, muistellen anopin keksimää kuviota. Joku minua viisaampi varmaankin sanoisi, että kuvio on niin sanottua valepalmikkoa. Todella joutuisa malli. Ranteiden sisäpuoli ja sukkien takaosa on sileää neulosta. Kämmekäiden peukalokiilan ohjeen jouduin muistin virkistämiseksi kurkkaamaan netistä. Kuinka vaikeaa olikaan taas osata neuloa toisen käden kiila peilikuvana. Mukavan kapea malli, joka pysyy kädessä hyvin.

Villasukat ovat todella pitkät. Kuvassa näkyy, että kuvio on vain edessä. Ilmeisesti etuosan kuvion resorimaisuuden ansiosta sukat tuntuvat pysyvän hyvin ylhäällä ja istuvan mukavasti jalkaan. Toki kavensin silmukkamäärää nilkkaa kohden. 

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Työn alla on nyt hartiahuivin virkkausprojekti viileiden kesäiltojen varalta... 

Talviaikaan

Tänään siirryttiin talviaikaan. Joulu tulee kuulkaas ennen kuin huomaammekaan. Viime viikolla askartelukaupassa oli jo ihanasti esillä jouluisia kortti-ideoita. Aikaisin korttien ja lahjojen teko pitää aloittaakin. Nyt kun vuorokaudessa on tunti enemmän aikaa, haravoin pihaa, päättelin villasukat ja laitoin ensimmäisen jouluvalon sisälle. Ihan pienen, pienen vaan pimeitä iltoja piristämään. 

Nämä villasukat neuloin anopin luomalla ohjeella, jonka hän tuli tehneeksi ihan vahingossa selvittäessään aivan toisenlaisen ohjeen kuviokiemuroita. Malli on mielestäni melkeinpä alkuperäistä hauskempi ja taidankin tämän syksyn neuloa näitä useammat erilaisilla väriyhdistelmillä. Tähän malliin on helppo uhrata jämälankakeriä. Niitä onkin kertynyt älytön varasto. Villasukat on tehty Novitan Seiska veikasta.

Talvi tekee tuloaan ja valkokuvaaminen sisällä käy yhä vaikeammaksi. Enpä malttanut olla tekaisematta pientä jouluvaloa vanhaan kannuun olohuoneen ikkunalle. Askartelukaupasta löysin paristoilla toimivat helmimäiset valot.

Ne valmistuivat viimein!

Valmistuivatpas nämä ystävän sukat viimein. Sopivasti syksyn kynnyksellä. Keväällähän minä jo nämä aloitin. Koska viittä jämälankakerää oli työlästä kuljetella mukana, tahtoi kesän reissuissa tämä työ jäädä yleensä kotiin. Sukat on neulottu Novitan 7 veljeksestä ja ainakin oranssi sekä vihreä ovat jotakin vanhempaa tuotantoa. Aloitinhan minä nämä ihan ohjetta seuraamalla, mutta aika pian homma lähti ns. lapasesta ja syntyikin omasta päästä tällaiset. Vaikea näitä ei ollut alkuunkaan neloa ja alan näköjään pikku hiljaa harjaantua kirjosukkien teossa. Ensimmäiset kirjosukkatekeleeni neuloin niin tiukaksi, että eivät ne mahtuneet jalkaan ollenkaan. Näistä oli tarkoistuskin tehdä napakat, jotta pysyisivät paremmin ylhäällä polven alapuolella. Jännä nähdä tykkääkö saaja näistä, kun ovat niin mahdottoman kirjavat. Ehkä minä saankin näistä sukat itselleni :)

 

Tajunnanvirta villasukista keppareihin

Tässä on tullut touhuttua kaikenlaista. Käsityökoulussa aloimme tekemään puusta harjoja. Kyllä, harjoja! Minä yritin päästä helpolla ja ajattelin tehdä ns. muruharjan, mutta se ei osoittautunutkaan niin helpoksi hommaksi kun kuvittelin. Mies kun näki sahausjälkeni, totesi hän ykskantaan, että sahausjälki näyttää samalta, kuin leikkaamani voileipä. Joka kantti vino. Hehee :) No, harjasta ehkä kerron kuvien kera myöhemmin.

Kepparitallissamme asuu jo monta hevosta, mutta aina sinne tarvitaan lisää ulkoilutettavia. Tytär yleensä piirtää ja leikkaa kaavat. Minä ompelen niistä hevosen arvosanalla "tarvitsee harjoitusta" ja hän sitten täyttää sekä tekee kaiken muun. Osaisi kyllä ommella itsekin koneella, mutta kuulemma olen nopeampi. Jostain syystä minun ompelemilleni hevosille tulee vino suu, ikään kun olisivat juuri hamuamassa jotakin. Alla kuvia muutamasta hepasta, joita taisimme väsätä viikon sisällä kolme.

    

No joo, kun ompelukone kerran tuli ruokapöydälle raahattua, ompelin myös yhden kassin lisää sulatetusta muovipussista. Siitä tuli aika kiva. En minä kyllä näin paljon näitä kasseja tarvitse. Näitä on vain niin kiva tehdä.

Ja sitten ne tajunnanvirtaa villasukat. Tarkoitus oli siis tehdä ihan kiltisti ohjeen mukaiset sukat, mutta aloin livetä ohjeesta alkukerrosten jälkeen. Näistä tulee kyllä ihan sillisalaatit. En ole kovin hyvä yleensäkään tekemään kirjosukkia, koska käsialani on niin tiukka. Ystäväni pyysi polvimittaiset sukat, jotka pysyisivät hyvin ylhäällä. Kudoin vielä pätkän resoriakin pohkeeseen sen takia. Voi olla ettei hän tykkää näistä ja minä saan näistä sukat. Sekään ei ole mitenkään huono vaihtoehto, koska harvoin ehdin itse itselleni kutomaan sukan sukkaa.

Monta asiaa tulee touhuttua yhtäaikaa ja monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Aina jotakin valmistuukin ennen pitkää tai jää ikuisesti kesken. Jännä nähdä miten minun käy näiden villasukkien kanssa.

Kymppivuotiaan toivesukat

Hiljattain kymmenen vuotta täyttänyt tyttäreni halusi mustakeltaiset villasukat, jotka mahtuisivat hyvin kenkiin. Molemmat tyttäreni ovat villasukkien todellisia suurkuluttajia. Oikeastaan aloitin nämä sukat jo viime vuoden puolella syksyllä ja neuloin ne loppuun nyt pääsiäislomalla. Kyllästyin välillä koko hommaan, koska en ymmärtänyt konttisukkien ohjetta, en saanut aikaiseksi siistiä jälkeä ja lankavalinta oli minun taidoilleni liian ohutta. Oikean väristä keltaista lankaa tuntui olevan aivan mahdotonta löytää, joten täytyi penkoa omia varastoja. Löysin kätköistäni mustaa Novitan Nallea ja keltaista Gjestal Naganoa. Näistä sukista tuli kyllä omintakeiset makeiset, mutta tyttäreni on aivan ihastunut "ampparisukkiinsa". Kai tässä äidin täytyy ummistaa silmänsä tekemilleen virheille ja olla onnellinen siitä, että sain ne viimein valmiiksi.

Olen muuten aivan ihastunut neliskanttisiin Knit Pron Cubics sukkapuikkoihin. 15 cm sukkapuikot sopivat minulle aivan loistavasti ja tiukkakäsialainenkin saa aikaiseksi vähän löysempää jälkeä. Eikä puikot toisesta päästä takerru työhön. Nyt ainakin tiedän mitä täytyy tehdä toisin, kun neuloo konttisukkia. Tämäkin tuli taas opittua kantapään kautta.