Lampunvarjostin diakuvista *

Tsadaa!!! Tässä se nyt on valmiina, kauan haaveilemani jalkalamppu. 

Käsityökoulussa tämän syksyn viimeisen kurssin tehtävänä oli ideoida itse valaisin ja toiveena kierräysmateriaalien hyödyntäminen. 

Olin ihaillut Pinterestissä vanhoista diakuvista tehtyjä lampunvarjostimia ja haaveillut tekeväni joskus sellaisen meille kotiin. Olohuoneen nurkassa nökötti sopivasti jalkalamppu, jonka varjostinta inhosin ja halusin sen tilalle uuden, mutta en kaupasta ostettua.

Pinterestissä on siis olemassa diakuvista tehtyjä varjostimia, mutta en halunnut täysin matkia tekniikkaa sieltä, vaan keksiä jotain uutta. Näyttää siltä, että yleesä diat on yhdistetty toisiinsa metallirenkailla. Minä halusin sen sijaan hyödyntää yhdistämisessä mustaa virkkauslankaa.

Aloittaessamme projektia meidän täytyi miettiä seuraavia suunnittelun lähtökohtia:

• Tarve:    mitä ja miksi?
• Kohde:  minne?
• Kohderyhmä:  kenelle?
• Keinot:  miten?
• Hinta:    valmistuskustannukset, materiaalit
• Valmistusmenetelmät:   materiaalilähtöinen, tekniikkalähtöinen

Lisäksi suunnittelussa tuli huomioida sellaisia seikkoja, kuten:

• RAKENNE: 
• sähkö- ja paloturvallisuus, rungon tukevuus, kestävyys, valonlähteen lämmöntuotto, materiaalien soveltuvuus ja rajoitteet sekä katselukorkeus.
• MUOTO: 
• mittasuhteet, orgaaninen vai geometrinen. Lopullisen muodon määrittää kuitenkin käyttökohde. Onko se katto, seinä, pöytä, laittia jne.
• TUNNELMA: 
• valon voimakkuus ja värin lämpötila.

Minulle on ollut aina tärkeää valon lämmin sävy. Inhoan esimerkiksi loisteputkivaloja. Samoin näin pitkänä ihmisenä olen havainnut, että lampun katselukorkeudellakin on yllättävän tärkeä merkitys.

Näin projekti eteni:

Lampun ns. raadon löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja revin pahvivarjostimen pois. Hetken mietin rungon maalaamista mustaksi, mutta luovuin kuitenkin ideasta. Ajattelin, että valaisimen ollessa päällä valkoinen metallirunko sulautuu kauniimmin. Musta olisi ehkä paistanut liikaa läpi ja erottunut.

Seuraavaksi ryhdyin miettimään sopivaa virkkauslankaa. Testailin ohuempaa ja paksumpaa. Puuvillalankaa, muurausnarua ja kalastajalankaa. Lopulta päädyin Novitan merseroituun puuvillalankaan, joka sopii hyvin virkkaukseen. Virkatuista pylväistä tuli sopivan jämäköitä 2,5 numeron koukulla. Alla kuva erilaisista kokeilulangoista. Diojen väliin on siis virkattu aina pylväskerros, johon diat on kiinnitetty yksitellen ompelemalla.

Mustia dioja minulla oli paljon vähemmän kuin harmaita, joten jännäsin loppuun asti niiden riittävyyttä. Käsityökoulusta löytyi onneksi pieni pystyporja, jolla oli helppo porata reiät diojen jokaiseen kulmaan. 100 diaa varjostimeen upposi.

           

Ensimmäinen diarivi kiinnitettynä virkattuihin pylväisiin. Sitten tarvitsikin jo rakentaa väliaikaista aputukea rautalangasta.

Diakuvien ompelua kiinni.

                    

Välillä varjostin nurinpäin, jotta näin kuinka "laskeutuvat" linjaansa. Loppu häämöttää jo lähellä. Lopullisen muodon näki oikeastaan vasta valmiina. Tarkoituksenani oli, että varjostimen reuna olisi ollut ihan suora, mutta itse asiassa kellomainen lopputulos on parempi.

Sitten kun varjostin oli valmis, täytyi yllättävän tarkasti miettia sisälle laitettavaa lamppua. Kokeilin kolmenlaisia. Isoa pallomaista lamppua, tavallista lamppua ja kuvassa olevaa alhaalta ylös päin valoa näyttävää lamppua. Päädyin jälkimmäiseen lamppuun sen takia, että se ei hehku häiritsevästi läpi diojen virkatuista raoista, eikä häiritse millään lailla seisoma- tai istumakorkeudella. Valo ikään kuin palaa takaisin, sillä varjostimen päällä on pahvikansi.

Lumen (lm) on lampun tuottaman valovirran yksikkö.

Nelivuotisen käsityökoulun aikana on kokeiltu monenlaista ja suurimman osan töistä olen saanut valmiiksikin. Kaikkein ylpein olen kuitenkin tästä työstä ja kerrankin todella tyytyväinen lopputulokseen. Tätä voisi kutsua melkeinpä lopputyökseni, sillä valmistun koulusta tulevana keväänä. 

Tämä olisi myös kelle tahansa oiva tapa digitoinnin jälkeen hyödyntää vanhat diakuvat muistona. Lampulle tuli hintaa ehkä noin 10 €. Kallein hankinta oli energiasäästölamppu.

Söpis terassin penkki ja muita kesän askareita

Lyhyt kesäloma oli touhua täynnä. Yökylävieraita ja perheen kanssa matkustelua Lapin maisemissa. Marjojen keräämistä, puutarhahommia, mattojen pesua, ystävien tapaamista, uimista, kylpyläreissua, lasten kanssa touhuiluja jne. Projekteja ja käsitöitä on monenlaista taas meneillään ja paljon keskeneräistä. Lomakin jo ehti loppumaan, mutta projektit jatkuu omalla painollaan. Ei näistä kannata stressiä ottaa. Ehkä saan ne valmiiksi ennen joulua.

Mies päätti maalata kulahtaneen ulko-ovemme. Meni maalikauppaan ja katsoi värikorteista, että tuo sävy on lähinnä alkuperäistä. Tuli kotiin ja maalasi oven toiselta puolelta. Hups! Nyt ei kohdannut sävy, valo eikä silmä. Uusiksi meni ja uudestaan maaliostoksille. Kuopuksen kanssa maalasimme sitten hylätyllä ovimaalilla terassin penkin. Penkistä tuli aika söpis!

Ilmoittauduin myös syksyllä alkavalle viikonlopun mittaiselle villalankojen kasvivärjäyskurssille. En ole koskaan värjännyt ja odotan kurssia innolla. Esitöinä keräsin muutamia kasveja kuivatukseen. Mesiangervoa, Lupiinia, Maitohorsmaa, Hevonhierakkaa, Pietaryrttiä, Voikukkaa ja Siankärsämöä. Näistä kasveista pitäisi saada keltaista ja vihreää väriä eri sävyissään. Vielä on tarkoitus etsiä Veriseitikkiä (sieni) punaisen värin saamiseksi. Syksyllä tulee kovasti Marja-aronian marjoja ja mietinkin tässä, voisiko niitäkin hyödyntää? Muuten jäävät suurilta osin käyttämättä.

Hevonhierakkaa, Siankärsämöä, Pietaryrttiä, Lupiinia, Horsmaa ja Mesiangervoa.

Voikukan värjäämät

Virkkaustyönä otin koukulle Muurausnarun, jota naiset kautta maan ovat villinä hamstranneet. Tyhjentäneet pitkäksi aikaa Bilteman muurausnaruhyllyt. Itse ehdin keväällä saamaan kolmea väriä ennen kuin ne loppuivat vissiin koko Suomesta. Aloitin virkkaamaan kesäkassia keltaisella. Pohja tulee vihreästä ja yläosa oransista narusta. Ohje on Novitan tämän kesän lahjalehdestä. Toki siinä käytetty oikeaoppisesti lankaa.

Muurausnarua

Renkaaksi yhdistämäni virkatut kukkapalaset

Pitkällä ajomatkalla Lapista kotiin päin yhdistin ohjeen mukaisesti kahdeksan kukkapalaa renkaaksi. Vain huomatakseni, että kassista tulee muurausnarulla liian iso. Poistin kaksi palasta ennen kuin aloitin virkkauksen kassin suuaukkoa kohti. Laitan myöhemmin kuvaa, kun saan kassin valmiiksi asti. Taidan saada tällä vauhdilla kesäkassini valmiiksi ensi kesäksi. Nyt se näyttää lähinnä hameelta.

Homma edennyt

Kesällä on mukava käydä erilaisissa kesäpuodeissa ja osuimmepa tänäkin kesänä moniin hauskoihin paikkoihin. Mommilan kyläkaupasta Hausjärveltä löysin vanhoja pikkuvuokia ja ajan patinoimat sakset. Jotakin ajattelin askarrella syksyn mittaan näistä. Osasin jopa laittaa kuvasta blogilleni uuden kansikuvan. Tosin siitä tuli aika iso, enkä osaa sitä muuttaa. 

Kovaa opettelua tämä blogeilu :)

Rahin päällinen kierrenarusta virkaten

Vuosi takaperin ostin Suomen langan Moppari kierrenarua sinistä ja harmaata. Mitä langasta olin aikonut tuolloin tehdä, minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta tekemättä näköjään oli jäänyt. 

Muutama viikko sitten kävin Riihimäen Vahinkotavarakeskuksessa ja silmiini osui neliskanttinen superlonin pala hyvin edulliseen 10 € hintaan. Olin pitkään haaveillut rahista, jonka päälle virkkaisin päällisen matonkuteesta. Kotosalla kuitenkin muistin kierrenarun ja siitähän tämä rahi sitten päällisen sai. Itse asiassa viime yönä yhdistin palat, kun en malttanut odottaa seuraavaan iltaan.

Tämmöinen siitä tuli!

Päätin virkata kuution jokaiselle sivulle ns. isoäidinneliön, koska muulla tapaa en olisi osannut virkata oikean kokoisia paloja. Palat ovat muuten ulkonäöltään ihan tarkoituksella erilaisia. 

Pelkäsin koko ajan, että naru loppuu kesken, koska oli vaikea arvioida menekkiä. Yhdessä rullassa on kuitenkin noin 300 metriä narua ja se riitti oikein hyvin 34 cm x 34 cm kokoiseen rahiin. Kierrenaru on kierrätysmateraalia, jossa on 80 % puuvillaa ja 20 % synteettisiä kuituja. Pesu 30 asteessa ja suosituskoukku/puikko 6-9.  

Kierrenarua oli mukava virkata, sillä naru on pehmeää. Käytin koukkua nro 7 ja palat yhdistin virkkaamalla. 

Rahista tuli oitis lasten suosikki, sillä päällystin sen jokaisen sivun. Näin kuution kanssa voi myös pyöriä ympäri olohuoneen lattiaa, eikä ole niin väliksi mikä puoli jää päälimmäiseksi näkyviin. 

Pääsiäinen lähestyy!

Nyt alkaa pääsiäinen lähestyä ja pian on pääsiäisruohon kylvöaika. Toissavuonna innostuin oikein urakalla kasvattamaan kissanruohoa ja koska harmaat peltiruukut olivat niin tylsän värisiä, virkkasin niille uudet päälliset. Tein jopa betonista pääsiäismunia ja risuista ovigranssin. Tänä vuonna luulen, että pääsiäisaskartelut jäävät muiden mukavien kiireiden jalkoihin. Alempana pikku vinkki, mitä kannattaa askartelijan hamstrata pääsiäisenä talteen.

          

          

       




             

Kannattaa säilyttää suklaamunien sisällä olevien pikkulelujen hylsyt. Niihin kun poraa reikiä, voi sitten myöhemmin pyykinpesukoneessa huovuttaa kätevästi villapalloja. Kuorta ei kannata kokonaan villalla täyttää, mikäli ei sitten halua soikeita palloja. Omat lapset keräsivät niin paljon pääsiäismunia, että sain lopulta helpolla vaivalla suuren määrän huopapalloja kerralla.

Kaulakorujahan niistä lopulta syntyi.

          

Hyvää pääsiäisen odotusta!