Lauantai-illan koruaskarteluja *

Hyvää sunnuntaita! Massakoruja tehdessä piilee se vaara, että tulee tehtailtua innostuksen huumassa monenlaisia korujen alkuja tekemättä niitä kuitenkaan loppuun asti eli valmiiksi koruksi asti. Eilen iltasella rakentelin muutaman korun jo aikasemmin tässäkin blogissa vilahtaneista, uunista ulos tulleista korujen osista. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Oli vaikeuksia löytää valaistus, jossa värit tulisivat oikeuksiinsa. Kuviahan napsin ihan vaan kännykän kameralla. Riipuksissa käytän mustaa, vahattua puuvillanauhaa ja puuhelmiä. 

Hopeaa kimaltava rintakoru

Rintakorun kanssa samaa sarjaa riipus.

Riipus ja turkoosin veden väriset puuhelmet.

Riipus ilman mitään ylimääräistä.

Riipus keltasta ja oliivin vihreää.
Valo haalentaa väritystä.
Parempi kuva blogissa alempana. 

Lupasin tyttärelleni, että tänään tehtäisiin hänen keppihevoselleen kuolaimet polymeerimassasta. Ehkäpä teen taas lisää korujen osia siinä samalla. Eräs villasukkaprojektikin täytyisi saada etenemään. Siinäpä taas sunnuntaille puuhaa. Tietokoneelta muuten tupsahti esiin pari vuotta vanhoja kuvia, kun innostuimme lasteni kanssa tekemään muotilla hevoskoruja. Niitä tulikin sitten kaiken värisiä niin paljon, että myin niitä muutamalla eurolla eteen päin ja lahjoitin arpajaispalkinnoiksikin.

   

Koruja, koruja, lisää koruja!

Polymeerimassaillessa koruja syntyy helposti paljon, lähes ylitarjotaan asti, varsinkin sellaiselle ihmiselle kuin minä, joka pitää hyvin vähän ja valikoivasti koruja. Tässä kuitenkin pieni kavalkadi tuoreimmista valmiiksi asti ehtineistä massakoruista. Yksi suosikeistani on tässä heti alla.

Sydänriipus roikkuu mustassa, ohuessa ketjussa. Enkeli puolestaan parin puuhelmen kera vahatussa puuvillanauhassa. 

Tähtikorviksissa kuviot ovat hieman eriparia, mutta haitanneeko tuo mitään. Polymeerimassailun suola onkin oikeastaan siinä, että väistämättä koruista tulee aika helpolla vaivalla uniikkeja.

             

Tästä rintakorusta pidän erityisen paljon väriensä takia.

Kokeilin sydänriipuksen ripustaa ohueen, valkoiseen nauhaan. Vielä en ole ihan varma pidänkö tästä. Voi olla, että vaihdan vielä vahattuun puuvillanauhaan. Korviksista tuli kivat.

Puuhelmistä pidän kovasti sen takia, koska ne ovat ihoa vasten niin lämpimät ja mukavat. En oikein osaa pitää kaulassani kylmää metallia.

Tässä muutama kuva vielä rakentamista odottavista koruista. On niitä paljon enemmänkin, mutta nämä ovat ehkä onnistuneimmat. Saapa nähdä milloin saan ne koruiksi asti, koska nyt on mielessä taas hetkeksi muita projekteja.

Massailun huumassa!

No niin, nyt on taas löytynyt uusi juttu mihin koukuttua. Käsityökoulussa perehdyimme polymeerimassailun saloihin ja enkös vain hurahtanut tähänkin hommaan. Jotain yksinkertaista olin toki tehnyt aikaisemminkin yksin ja lasten kanssa, mutta nyt aukesi ihan uusi ulottuvuus. Meiltä kotoa löytyi ns. lapsiväreillä Fimon massoja ja alkuunsa opettelin niillä. Ajattelin, että sitten kun on olen pro, ostan vasta enemmän värejä. Ai niin, ihan vähän taisin ostaa kurssin opettajalta Premon massoja lisäksi. Molemmilta merkeiltä löytyy ihan kivoja värejä.

Klimt Cane -tekniikka

Enkös sitä hyvin pian kuitenkin alkanut kaupoista metsästämään halpaa pastakonetta ja mieshän sen sitten viimein minulle löysi marketista alennuksella. En ihan raaskinut tähän hommaan ostaa sentään markkinoiden kalleinta. Sittemmin kotiin alkoi kertyä myös leikkureita ja pursotinkin. Jostain syystä sitä ruokaostoksilla käydessään yhä useammin kurkkaa askarteluhyllyä uusien värien toivossa. Yhden suuremman luokan mokankin tein valmiita töitä paistaessani tai oikeammin poltin omat ja tyttären. Fimon paketissa lukee paisto 110 asteessa tai 230 faarenheitissä. No, kehtaanko kertoa edes kumpaan sählätessäni uunin säädin...

Massailussa tärkeimpiä työvälineitä taitavat olla pastakone massan pehmittämiseen ja sekoittamiseen, akryylikaulin sekä leikkuuveitsi. Alustan täytyy olla viileä, joten kaakeli on oikein hyvä. Kaikenlaisia työvälineitä on nettikaupat pullollaan. Leikkureiksi kutsutaan erilaisia muotteja, jotka ovat kyllä ihan piparkakkumuotin näköisiä. Niillä voi tehdä kivoja koruja, riipuksia ja korviksia. Pursotinta hyödyntäen voi rakentaa hauskoja koruja Klimt Cane -tekniikalla. Niin, tekniikoitahan sitten löytyy vaikka minkä nimisinä. Klimt Cane, Millefiori, Mokume gane, lehtimetallilla krakleeraaminen jne. Paljon on siis vielä opittavaa, mutta jostakinhan sitä on aloitettava.

Täytyihän sitä ensimmäisestä punaisesta massasta pastakoneella veivaamastani "lätystä" tehdä heti ystävänpäivän kunniaksi sydänkorvikset. Massasta tehtyjä "lättyjä" on hyvä säilyttää leivinpaperissa ja sen jälkeen ilmatiivissä pussissa. 

Eri värejä voi laittaa myös kerroksiin ja rakentaa sillä tavalla ruutua tai raitaa. Yritin tehdä helmiä hieman huonolla menestyksellä. En näköjään osaa pyörittää käsissä tasaisen pyöreitä helmiä. Ehkä sitäkin tarkoitusta varten täytyy hankkia jonkinlainen helmienpyöritysmuotti.  

Jos sinua kiinnostaa, niin helmiä tehdään siten, että ensin aina saman kokoisella muotilla napataan pastakoneella pehmitetystä massalevystä palanen, joka pyöritetään helmeksi. Sen jälkeen alushelmi päällystetään esimerkiksi alla olevan kaltaiseksi rakennetusta pötköstä leikatuilla siivuilla. 

Millefiori-tekniikalla voi päällystää myös helmiä, mutta itse innostuin tekemään riipuksia, korviksia ja nappeja. Kuten sanoin, minun helmistäni tuli ennemminkin soikeita.

Millefiori-tekniikalla voi päällystää vaikkapa helmiä.

Jos haluat, että muotilla syntyy kaunis kaareva reuna, laita pakastepussi väliin. Ei tarvitse huolitella reunaa. Kokeilin laittaa työhön korupiikin ennen paistoa ja se onnistui ihan hyvin. Jälkein päin huomasin kuitenkin, että painavammassa riipuksessa piikki ei pysy, vaan valuu hiljalleen käytössä ulos reiästään. Kannattaa melkeinpä vetää piikki ulos ja laittaa siististi liimalla uudestaan kiinni.

Klimt Cane -tekniikasta tykkäsin kovin ja hankin jopa pursottimen kotiin myöhempää käyttöä odottamaan. Tässä valmistuu kässäkoulussa alun ihan ensimmäisen kuvan riipukset.

Ehkä tästä tuleekin rintakoru. Mitähän tuohon kehyksien keskelle keksisi ja millä tekniikalla?

Millefiorikukkaset ehkäpä korviksiksi

Lehtimetallilla krakleeraamiseen ihastuin oitis myös. Ohuen massalevypohjan päälle laitetaan varovasti hyvin ohut levy lehtimetallia ja sen päälle läpinäkyväksi kovettuvaa polymeerimassaa. Kuvassa oleva metalli vihreän massan päällä on pronssia. Innostuin tekemään niin intensiivisesti, että kuvaaminen työvaiheista vallan unohtui.

Lehtimetallilla krakleeraus

Mokume gane -tekniikassa puolestaan tehdään erivärisiä massalevyjä, jotka pinotaan päällekäin. Pinoon pakotetaan reikiä tai muita kuvioita erilaisilla välineillä. Hyötykäytin tähän jämämateriaaleja ihan vain oppiakseni tekniikan. Väreistä ei tullut välttämättä kovin kaunis yhdistelmä, muistuttaa hieman vesimelonia.

Leikatuista viipaileista syntyy mitä eriskummallisempia kuvioita, kun ne laittaa menemään pastakoneen läpi. Tästäkin voi taas leikkureilla leikata erilaisia kuvioita ja rakentaa omaperäisiä koruja. Yllättävän paljon massa tummui paistossa. Olisi pitänyt laittaa väreihin hieman valkoista mukaan kirkastamaan.

Polymeerimassailulla ja pastakoneella leikkiessä saa helposti aikaiseksi ylituotantoa erilaisista koruista. Tässä onkin koruprojektia, ottaen huomioon, että niitä syntyy koko ajan lisää innostuksen kasvaessa ja taitojen karttuessa. Tälle tarinalle tässä blogissani taitaa syntyä vielä jatkoa. Tulipahan yksityiskohtainen selonteko. Taidan jatkossa näyttää vain valmiita töitä, ettet kyllästy :)