tiistai 8. elokuuta 2017

Koukuttavat värjäyskokeilut

Kesäloman koukuttava harrastus, 
villalankojen värjäys. 


Vasemmalta: Beigeä kuivatuilla Lupiininkukilla, upean punaista Krappijauheella, keltaista kuivatuilla Kultapiiskun kukilla, sinistä tuoreilla Lupiininkukilla, tumman lilaa pakastemustikoilla ja jälkivärinä vaaleampaa lilaa sekä jälkiväri Krapista lisättynä rautavitrilliä.

Tässä työasemani.



Käytän kaasupoltinta ja kahta 10 litran teräskattilaa. Lisäksi lihojen paistossa käytettävä uunimittarini on kätevä. Piuhan pää on kattilassa ja olen säätänyt mittarin hälyttämään +77 asteessa, jotta keitokset eivät ehdi huomaamatta kuumeta liikaa.




Mieheni ideoi pyynnöstäni kotiin raahaamistani kuormalavoista minulle värjäysaseman. Huomaa erityisesti hyllyllä oleva siivilä. Se on mahtavan iso ja tukeva. Ostettu kaupasta, jossa myydään armeijan ylijäämätavaraa. Alla olevan kuvan kätevä teräksinen astia on samasta kaupasta.


Lupiininkukkia



Mieluiten käytän Novitan 7-veljestä lankaa tai Nallea, sillä ne värjäytyvät mielestäni parhaiten. Myös Novitan luonnonvalkoista Suomivillaa olen käyttänyt, mutta siihen ei tartu väri ihan niin kauniisti. Suomivilla on 100% villaa. Sukkina 7-veljestä kestää muutenkin paremmin, koska sisältää vähän myös tekokuitua. Liekö juuri tekokuidun vuoksi väri tarttuu niin kauniisti.

Yleensä puretan langat alunalla ja joskus laitan sekaan viinikiveä. Esipuretus on kätevää. Puretan monta 50 g vyyhtiä valmiiksi ja sitten teen erilaisia pieniä kokeiluja. Yleensä värjään esipuretetut langat samantien.

Värjätessä kuumennan langat hitaasti hiema yli + 80 asteen. Sammutan kaasun ja jätän langat kattilaan muhimaan seuraavaan päivään. Yleensä kattila jäähtyy hitaasti. Tunninkin päästä mitattuna lämpö on usein vielä tarpeeksi korkea. Laitan vyyhdit kattilaan kokonaan. En laita vyyhteen lankaa, jonka avulla ne yleensä kiinnitettään kattilan reunan ylittävään keppiin. 10 l kattilassa vyyhdit eivät sotkeudu vaikka niitä vähän sekoittaisikin.




Anopin luona värjäsimme oikein urakalla erilaisia kokeiluja. On aivan toisenlaista keitellä vanhalla muurinpadalla avotulella. Ehkä vähän vaikeampaa minulle, kun olen kattilassa tottunut keittelemään. Kasveja mahtui toki paljon ja kerralla sai monta vyyhtiä samaa sävyä. 





Anopilta löytyi pieni määrä kuivattuja verihelttaseitikin hattuja ja jalkoja. Kovin vahvaa väriä niistä ei enää irronnut, mutta silti sain ihanat persikanoranssit langat. Keskellä on Kanervan ja sekaan heitetyn kupariputken värjäämiä lankoja. Keltaiset langat värjättiin koivunlehdillä.




Alla olevat langat värjäsin Krapin kolmannessa jälkivärissä, jonne keitin sekaan pakasteeseen jääneet edellisen kesän Karpalot. Viimeiseen huuhteluveteen lisään etikkaa.


Alkuperäinen Krappiliemi


Heinäkuisen kesälomani värjäyssato! 




tiistai 25. heinäkuuta 2017

Loom-Ministä suurempaan ideaan





Käsityökoulun päättäjäisten juhlahumusta on selvitty ja aikaa on taas kirjoitella kesäloman virityksistä. Niistä olisi jo monta juttua kirjoitettavaksi, mutta asia kerrallaan.

 

Viime vuonna Tampereen käsityömessuilta ostin tämän Prymin puisen Loom-Mini -alustan sillä ajatuksella, että voisin hyödyntää sitä töissä ikäihmisten parissa. Tekniikka on helppo ja työskentely ei vaadi kovin suurta sorminäppäryyttä. Itse asiassa variaatioita punontamalleista on monenlaisia. Neliöihin saa uppoamaan paljon jämälankaa mikäli tykkää värikkyydestä. Neliöitä yhdistämällä syntyy esimerkiksi vaikka kuinka suuri peitto. Suomenkielistä nimeä en vielä tekniikalle ole löytänyt. Sen sijaan hakusanalla prym loom mini youtube, löysin googlen kautta Prymin ohjevideon ja muita kuvia aiheesta. Taitaa tämäkin tekniikka olla uusi vanha juttu. 

Itse en kuitenkaan innostunut tekemään peittoa, vaan ajattelin tehdä 8 kpl istuinpehmusteita ruokapöydän tuoleihin. Idea meinasi kuitenkin hautautua omaan mahdottomuuteensa, sillä tuoliemme istuinosat eivät ole neliön malliset ja toisekseen aloin epäillä, että en löytäisi sellaista lankaa mikä kestäisi lasten epämääräistä notkumista tuoleilla. Villalanka tuskin ainakaan kestäisi.

Siispä ideoin ihan oman kehikon ja käännyin anovasti puutyötaidoistaan kätevän mieheni puoleen. 


Ajatustyö lähti siis tästä:


1. Piirustus nopeasti leivinpaperille.
 


2. Idean selventäminen miehelleni ja etsimään sopivaa jämävaneria lähimmästä rautakaupasta.


 


Vaneri on 18 mm paksuista ja tapit sahattiin 8 mm pyörötangosta. Huomaa ruokapöydän tuolien istuinosan malli. Vaikka kuvassa on paikoillaan kulmatapitkin, en itse asiassa käyttänyt niitä lainkaan punoessa. Jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että helpoimmalla olisimme päässeet vain naputtelemalla naulat vaneriin.


3. Mikä materiaali? Tietenkin jämäkkä puuvillainen matonkude, jota ostin keväällä sen enempää tietämättä mihin sitä käyttäisin. Ostin koska se oli niin kivan näköistä ja helpoilla kerillä. Silloin kuvittelin virkkaavani kuteesta myöhemmin jotakin. Koska matonkude on kuitenkin sen verran leveää punottavaksi, ei se olisi onnistunut pienellä kehikolla.


 


4. Miten? Aloitin vasemmasta alakulmasta toisesta tapista pyörittämään kudetta ylhäällä samalla kohdalla olevan tapin ympäri. Sitten alatapin ympäri ja taas ylätapin ympäri. Viisi kerrosta. Sen jälkeen siirrytään viereisiin tappeihin ja taas viereisiin tappeihin, kunnes on siirryttävä pyörittämään toisin päin. Pystystä vaakaan. Oikealle alas on ylimääräiseen tappiin sidottu kiinni kude viimeisen rivin jälkeen.


                                


5. Ompeleminen. Minulla on suuri neula, jonka pää on hieman käyrä. En tiedä mihin tarkoitukseen neulaa yleensä käytettään, mutta tässä se toimii loistavasti. Laitoin kuteen neulansilmään ja leikkasin parin metrin pätkän kudetta. Pituudella ei ole suurta väliä, sillä sitä voi helposti jatkaa solmimalla. Sidoin kuteen toisen pään punonnan aloitus kuteeseen.




Neula toisen tapin kuteiden alta ja perässä vedetään mukana neulassa oleva kude. Kulmatapin ympärille ei tule kudetta. Alla muutama kuva ompelemisesta. Hyvät Prymin ohjeet ompelemiseen löytyvät videona youtubesta. Ommellaan spiraalina keskustaa kohi.











Nurja puoli eli ompelupuoli.




Työ irroitettuna alustastaan. Päälypuoli.



Virkkasin vielä reunat ympäri siten, että kulmiin kolme kiinteää silmukkaan samaan lenkkiin ja muihin lenkkeihin kaksi kiinteää silmukkaa samaan lenkkiin. Lenkkien väliin yksi ketjusilmukka.



Enää seitsemän tuolia odottaa pehmustettaan!





lauantai 27. toukokuuta 2017

Kesää odotellessa vielä yhdet villasukat ja kämmekkäät


Kesää odotellessa ehdin vielä hyvin neuloa loppuun yhdet pitkät villasukat ja niihin sopivat kämmekkäät. Ei nimittäin näillä keleillä todellakaan hiosta villalanka käsissä. Lankana Novitan tumman liila Nordic Wool. Kuvassa langan luumun sävy ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa. On todellisuudessa tummempaa lankaa, mitä kuva antaa ymmärtää. 




Neuloin omasta päästäni ilman ohjetta, muistellen anopin keksimää kuviota. Joku minua viisaampi varmaankin sanoisi, että kuvio on niin sanottua valepalmikkoa. Todella joutuisa malli. Ranteiden sisäpuoli ja sukkien takaosa on sileää neulosta. Kämmekäiden peukalokiilan ohjeen jouduin muistin virkistämiseksi kurkkaamaan netistä. Kuinka vaikeaa olikaan taas osata neuloa toisen käden kiila peilikuvana. Mukavan kapea malli, joka pysyy kädessä hyvin.




Villasukat ovat todella pitkät. Kuvassa näkyy, että kuvio on vain edessä. Ilmeisesti etuosan kuvion resorimaisuuden ansiosta sukat tuntuvat pysyvän hyvin ylhäällä ja istuvan mukavasti jalkaan. Toki kavensin silmukkamäärää nilkkaa kohden. 





Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Työn alla on nyt hartiahuivin virkkausprojekti viileiden kesäiltojen varalta... 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pieni väläys käsityökoulun satoa vuosien varrelta*


Kaikenlaista on tullut näköjään tehtyä! Käsityökoulu alkaa tulla päätökseensä ja haikein mielin muistelen menneitä. Tässä esittelemäni työt eivät ole mitenkään järjestyksessä. Olen valikoinut tähän kaikkein mielenkiintoisimpia projekteja niistä joita en ole vielä aikasemmin blogissa esitellyt sekä myöskin muutaman epäonnistuneen tai vaiheessa olevan työn. Ajoittain kuvien laatu on heikko, sillä kuvat on otettu kännykkäkameralla ja käsityökoulun alussa en hoksinut kuvata riittävästi. Pahoittelut siitä! Joistakin töistäni olen jo siis kertonut yksityiskohtaisemmin blogissa aikaisemmin, niitä en lisää enää tähän. Muista käydä lukemassa! 

Tämä blogi on siis omanlaisensa portfolio, joka tehdään käsityökoulun päätteeksi. Minä päädyin sen tekemään tällä tavalla, jotta oppisin samalla myös blogin tekemistä. Olisi vain pitänyt toki aloittaa paljon aikaisemmin, mutta ehkä tarvitsin juuri tällaisen kimmokkeen aloittaakseni. Käsityökoulun projekteissa otsikkokentässä on tähti *, jotta portfoliota lukevien opettajien olisi ne helpompi tunnistaa blogin muiden tekstien joukosta. Olen tähän koonnut lyhyesti pieniä, välähdyksiä vuosien varrelta, jotta jäävät ainakin jonnekin muistiin. Aina ei mene hommat kuten strömsöössä. Tästä kaikki alkoi.


Pläkkipeltikurssi

Tehtävänantona: Valmista rasia. Ööööh, joo, olipas minulle outo ja haasteellinen materiaali heti kästyökoulu uran alkajaisiksi. Ajattelin, että jos tästä selviän, selviän lopusta neljästä vuodestakin. 

Kannesta tuli hieman rasiaa suurempi, mikä ei käyttöä haittaa. Kanteen tein kontaktimuovin avulla vaahteranlehden ja hioin ympäristön hiekkapaperilla. Tällä tavoin sain lehden kuvan jäämään kanteen kontaktimuovin irroittamisen jälkeen. Lisäksi tein sydän piparimuotin, pillin, katosta roikkuvan koristeen akryylitimantein ja tuikkualustan. Tästä siis käynnistyi nelivuotinen käsityökouluni. 






Makrameekurssi


Todellista aivopähkäilyä monenlaisten solmujen kanssa. Minulle kuin on aina tuottanut vaikeuksi avaruudellinen hahmottaminen. Makrameesolmujahan on siis todella monenlaisia! Laitanpa tähän kuvan pöllöstä, jonka tein kurssilla. Pöllön silmien ympärys on punottu vinorivinä kylkiluusolmuilla ja muuten pöllö on solmittu limittäisillä kaksoistasosolmuilla. Nokka puolestaan on eräänlaista silmusolmua. Silmusomujakin kun on monenlaisia versoita. Ehkä joskus vielä solmeilen perinteisen kukka-amppelin, mutta tästä oli hyvä aloittaa. Vaikeimman kautta, kuten minun tapaani näköjään kuuluu. Pöllö on solmeiltu opettajalta saadun ohjeen mukaan. Ei ole siis pöllö omasta päästä, mutta eipä tullut pöllömpi.




Risut ja pajut

Risukorin puukiekkoon on naputeltu pienet naulat, joista lähtevät rautalangat. Näin risunipuista oli kätevä lähteä rakentamaan koria kiekon ympärille. Enkeli taas on rakennettu alhaalta ylös päin. Pahvilaatikkoon vain reiät tasaisesti ja kaikkein pisimmät sekä vahvimmat pajut niihin pystöön. Näistä pitkistä pajuista muodostui runko, siivet ja pääkin vielä. Hauskan lennokkaissa hiuksissa sattui olemaan vielä pajunkissoja. Itselläni pajupunonta liityy jotenkin aina kevääseen, kun ulkona alkaa tarjeta väännellä ja puutarha tarvitsee jos minkälaista somistusta. Risupunonta on sikäli haasteellista, koska aika harvoin pääsee käsiksi vastakaadetun koivun risuihin. Olen huomannut kuitenkin, että ulkona vajassa talvehtineet risu- ja pajutyöt kestävät kyllä useamman vuoden käytössä.



Metallilankakurssi

Tätä kurssia odotin todella, sillä tykkään väännellä metallilangasta koristeita. Aikaisemminkin olin jotakin pientä tehnyt, mutta nyt halusin tarttua suurempaan haasteeseen. Löysin kaupasta edullisesti Metallilangan lumoissa -kirjan, jossa oli helppoja ja vähän vaikeampiakin ohjeita pannunalusista koreihin. Aivan ihana kirja! Suosittelen! 

Alla oleva tasapohjainen kori on tehty kirjan ohjeita hyödyntäen. Tunkilangat ovat 3 mm teräslankaa ja runkospiraali 2 mm : n lankaa. Metallilankapunonnassa tarvitaan usein alustaa avuksi ja mieheni avustuksella teimme minulle sellaisen vesivanerista. Alustaan porasin reikiä korin tukilankoja varten, jotta korin rakentaminen pohjasta käsin oli helpompaa. Tätä alustaa hyödyntäen voin jatkossakin tehdä vaikka minkälaisia töitä.  













Kokeilin myös tehdä suurelle lasipurkille kehikon, jonka voisin kesäisin ripustaa ulos perkolaan roikkumaan. Laitoinkin sen seuraavana kesänä heti ulos ja koristeeksi vaihtuvia luonnon kukkia. Harmi, ettei minulla ole siitä kuvaa. Talvisessa kuvassa se ei pääse oikeuksiinsa, mutta hyvin toimii siitäkin huolimatta, että lasipurkki on kehikkoa pienempi.








Tuftaus

Tuftaus oli sellainen merkillinen työ, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Tähän sai kivasti hyödynnettyä villalangan jämiä, joita nurkat ovat pullollaan. Tuftauksen huono puoli on se, että kehikko ja työväline ovat suhteellisen kalliita hankittavia. Tämä siis jäi luultavasti ainutlaatuiseksi kokeiluksi. Ihanaa välillä kokeilla kursseilla sellaistakin, jota ei muuten tulisi koskaan kokeiltua. 

Meillä kotona on pari baarijakkaraa, joissa kuluneet, rumat keinonahkapäälliset. Tarkoituksena oli siis tehdä niihin uuden päälliset. Tähti ja kukka. Kukkajakkara valmistui loppuun asti, mutta toinen baarijakkara ehti hajota kokonaan jo ennen päällisen laittoa. Valmis työ on sivelty nurjalta puolelta maitoliimalla, jotta nukat eivät lähde irti.


Tuftauslaite

Kehys, jonka pieniin piikkeihin kangas pingotetaan.


Nurjapuoli


Päälypuoli







Baarijakkara sai päällisen



Kudonta

Kangaspuilla kutominen on ollut haaveeni siitä asti, kun yläasteella koulussa kudoin ensimmäisen poppanani. Omia kangaspuita minulla ei vielä ole, mutta ehkä joskus sitten hankin ne, kun voin vallata lasten kotoa poismuuton yhteydessä lisää elintilaa värkkäyksilleni. Kurssi oli siis hyvin odotettu. Ensimmäiseksi työkseni kudoin perus palttinana vuorotellen vhs-kasettinauhaa sekä Esteri ontelokudetta. Lopputuloksena hiellä ja vaivalla ommeltu kassi. Ompeluvaiheessa koneeni sanoi itsensä irti tästä hommasta ja jäljestä ei tullut pedantille luonteelleni riittävän siistiä. Kassin pinta on kuitenkin upea. Sisällä on vuori kännykkätaskuineen ja pohjassa kovike. Käytössä on ollut. Kantokahvat pehmeää matonpäänauhaa.








Pidän väreistä. Kotona sattui olemaan ruskeaa, keltaista ja oranssia trikookudetta. Tämä matto on nimeltäänkin jo kaunis Kirkonkaari. Vanha malli. Kodissamme ei muita mattoja olekaan kuin räsymattoja. Ne ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Tämäkin matto toivottavasti kestää äidiltä tyttärille.


Kirkonkaari




Nahkatyöt

Nahkatöissä mentiin taas mukavuusalueeni rajoille ja ylikin. Harmillista etten tullut ottaneeksi kuvaa, kun pöydällä lojui suuri lehmän vuota, josta jokaiselle oli varattu palanen. Ajattelin tulloin, että on suoranainen ihme, jos saisin aikaiseksi jotakin nättiä. Kurssi oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että jos nahka ei olisi niin kallis materiaali, saattaisin jopa innostua jatkossakin nahkatöitä tekemään.

Alla kuvia nahan kuviontityökalusta, jota vasaralla napauttamalla kosteaan nahkaan lyötiin kuvioita. Lisäksi paperista leikattu kaava. Tulossa siis kukkaro ja ranneke.









Värjäsin nahan punaiseksi. Kukkarosta en voisi olla enää ylpeämpi. Siitä tuli kaunis! Kukkaron keskellä on nappi, jonka alla neppari.






Paperimassatyöt


Paperimassan valmistukseen sopii sanomalehti, kopiopaperi, silkkipaperi, veteen hajoavat wc-paperirullien hylsyt jne. Olennaisimmat työvälineet olivat vadit, sauvasekoitin, siivilä ja seulat. Tarkempia, selkeitä ohjeita löytyy monia netistä. 

Tässä yksi hyvä linkki paperimassan valmistukseen: 



Kurssilla valmistimme sekä paperiarkkeja seuloja apuna käyttänen että päälystimme esineitä. Paperiarkkien teko ei sinällään minua kovinkaan paljon kiinnostanut, vaikka hauska oli kokeilla niidenkin tekemistä. Paperiarkin päällä olevat kuvat on leikattu servetistä. Tekstit vanhasta kirjasta.





Tässä sen sijaan olen päälystänyt valtavan suuria säilykepurkkeja esimerkiksi roskakoreiksi. Ensin paperimassaa pohjaksi ja sitten päälle servettiä tai vanhan kirjan sivuja.





  






Päälystin myös Pringlespurkin, kanaverkkoa ja jalallisen lasin tuikkuastiaksi. Kanaverkkoa upotettiin useamman kerran paperimassaliejuun, jotta paperi hiljalleen tarttuisi enemmän ja enemmän verkkoon. Tosin itselläni taisi olla hieman liian laihaa sotkua, koska verkkoon olisi saanut mielestäni tarttua enemmänkin paperimassaa. Sinertävä väri tulee sinisestä kopiopaperista tai sinisestä silkkipaperista.











Korusarja hopealangasta


Elämäni ensimmäinen ja oikeastaan ainoakin korusarja valmistui hopeakurssilla. Oli mahtavaa suunnitella ja tehdä sellainen korusarja, josta oikeasti pitää. Riipus, jossa on kolme eri kokoista kukkaa, korvakorut sekä rannekoru. Pahoittelen jälleen kuvien laatua. Kirkkaassa kevätauringossa sisällä kuvaamisessa oli haastetta. Viimein kuvat onnistuivat jotenkin Kultaköynnöstä hyödyntäen. 

Korut on taivuteltu käsin hopealangasta. Hieman jännitystä tekemiseen toi hehkuttaminen eli metallin kuumentaminen kaasuliekin avulla pehmeämmäksi muotoilua varten. Samalla tuli opeteltua myös erilaisten pihtien käyttöä, joiden kaikkien olemassaolosta en edes aikaisemmin tiennyt, mm. kärkipihdit, pyöröpihdit, lattapihdit, sivuleikkurit jne.






Säilytän korusarjaani pienessä minigrip -pussissa, jotta hopea säilyisi kauemmin kirkkaana.  Todennäköisesti en tule jatkossa kuitenkaan hopeakoruja tekemään, joten tämä taisi jäädä ainutkertaiseksi, mutta upeaksi kokeiluksi. Onnistumisen tunne oli valtavan hieno!



Emaloituja koruja


Hopeakorukurssin lisäksi minulle aivan uusi juttu oli korujen emalointi. Käytimme valmiita kuparipohjia, joiden päälle laitettiin varovasti emalointijahetta. Ennen jauheen laittoa kuparipohja täytyi kuitenkin puhdistaa ja karheuttaa hiomapaperilla. Tämän jälkeen emaloitavaan pintaan ei saanut enää koskea. Värijauheen ripottelemisen jälkeen kuparipohja nostettiin telineeseen, jotta se saatiin kuumennettua uunissa molemmilta puolilta erikseen. En muista tarkalleen kuinka kuuma uuni oli, mutta ainakin kotiuunissa jauhe vaatii 150 asteen lämpötilan. Kuitenkaan 180 asteen lämötilaa ei saa ylittää.

.


Samojen korvakorujen erilaiset puolet. Vasemmalla niin sanotusti korun oikea puoli tummemman vihreänä.








Molemmile tyttärilleni samanlaiset perhoskorut. Vasemmassa kuvassa perhoset ovat menosa uuniin. Oikean puoleisessa kuvassa kiiltävä perhonen on korun oikea puoli ja kääntöpuoli jäi melko rakeiseksi.




Emaloitu punainen riipus. Tästä tuli kaunis ja mukava arkikoru. 



Sitten vielä pidemmälle valmistettu kaulakoru, jossa emaloituihin lehtiin yhdistin puuhelmiä.









Miniryijy ommellen

Neljävuotisen käsityökoulun aikana minulla on jäänyt keskeneräiseksi ainoastaan kaksi työtä. Lankatekniikan kurssilla helmivirkkauksella (Locker hooking) aloittamani vessanmatto ja tämä ryijy. Se on mielestäni hieno saavutus, sillä kotona keskeneräisiä töitä on välillä aika tavalla. Jotakin työstettävää jää siis eloon käsityökoulun jälkeenkin. 

Miniryijykurssilla oli siis tarkoitus tehdä nimensä mukaisesti miniryijy ommellen. Minun käsitykseni miniryijystä oli ryhtyä tekemään 30 cm x 40 cm kokoista ryijyä. Enpä arvannut miten paljon tuonkin kokoisessa pohjakankaassa jo on nukkia! (Nukka- eli silmukkarivien ompeleminen). Paperille suunnittelin puun, joka on tulossa ryijyn keskelle ruskealla. Huonona etukäteissuunnittelijana olen sitten ryijyn edetessä tehnyt siihen muitakin kuvioita; ikään kuin kiviä, metsäistä sammalkumpua, suonsilmäkettä jne. Villalangat olen muuten itse värjännyt. Siitä prosessista on kerrottu blogissa erikseen, koska se ei kuulunut käsityökoulun opetussuunnitelmaan. Sekaan ompelen pienillä kerillä olevia pellavalankoja. Ne elävöittävät kivasti ryijyn pintaa.





Tässä ryijypohjassa nukkasolmu tehdään ryijyneulalla kahdella pistolla neljän loimilangan ympäri. Kuvassa neula on vain pujotettuna ryijyyn kuljetusta varten, mutta loimilangat erottuvat selvästi. Lanka kiepaistiin viivottimen ympäri jokaisen solmun jälkeen. Viivaimen avulla langanpätkistä tulee saman mittaisia.

Kyllä tämä tästä valmistuu vielä!




Epäonnen puutyökurssi



Puutyökurssista on melkeinpä pakko kirjoittaa pieni maininta, sillä ehkä kaikkein suurimman epänonnistumisen koin tällä kurssilla. Siitäkin huolimatta kurssi oli hyvin opettavainen ja antoi paljon tietoa puun työstämisestä sekä rohkeutta käyttää erilaisia työkaluja. En ollut aikasiemmin käyttänyt pelottavaa sirkkeliä, pystyporaa, kuviosahaa tai hiomakonetta.

Puutyökurssilla oli tehtävänä valmistaa jakkara puutappiliitoksin. Tietenkään en ryhtynyt tekemään mitään pientä jakkaraa vaan suurempaa baarijakkaraa keittiön tason alle. Ehkäpä aloittelijan ei olisi kannattana haukata niin suurta palaa. Huvittaa oikein jälkeinpäin, kuinka itsevarmasti ajattelin, että tästä tulee todella jakkara eikä päädy varmastikaan kukkatelineeksi. Kuinkas kävikään...

Istuinosa on liimattu kasaan puutapein ja liitämistä odottaa vielä matala selkänoja. Toiselle puolelle on porattu reiät jaloille.



Homma etenee ja jatkojalostuu kotioloissa...




...mutta sitten sattuukin niin, että selkänojaa liimatessa se jäikin vinoksi ja tuolilla ei voi istua ja mikä siitä tulikaan...hahaa kukkapöytä!




Aina ei käy kuten Strömsöössä :)

Ja vielä sananen...

Moneen otteeseen olen maininnut haukanneeni usein aika suuren palan taitoihini nähden työstettäväksi. Olen lisäksi vielä aika hidas, tarkka ja harkitseva tekijä, joten yleensä aina minulle tuli hirveä kiire saada työni valmiiksi ennen kurssin päätöstä. Laaja etukäteissuunnittelu on minulle yleensäkin vaikeaa, sillä parhaimmat ideat saan tehdessä. Toki se tarkoittaa myös sitä, että moni asia tulee opeteltua niin sanotusti kantapään eli mokien kautta. Silti olen sitä mieltä, että mikäli olisin valinnut aina helpoimman tai pienimmän työn, en olisi oppinut neljässä vuodessa näin valtavan paljon. Rohkeus on kasvanut yhdistellä erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. Myös itseluottamus on saanut uutta nostetta onnistumisten kautta. 

Tykkäsin kokeilla kaikkea, mutta erityisesti sytyin muovinsulatuksesta, metallilankatöistä, kudonnasta, kirjansidonnasta, mosaiikista ja polymeerimassailusta. Ikimuistoisimman onnistumisen kokemuksen koin saadessani valmiiksi jalkalamppuun varjostimen diakuvista. Pläkkipeltikurssista selvittiin siis mukavasti tähän päivään.

Muistathan käydä lukemassa vielä tähdellä merkityt aikaisemmat blogitekstit! 


Löytyvät kohdasta Kätsyilyt aiheittain: 

mosaiikki, 
huovutus/nunohuovutus, 
keramiikka, 
kierrätysvihko/kirjansidonta, 
kankaanpainanta, 
lampunvarjostin diakuvista, 
muovipussit uusiokäyttöön, 
patasuti, 
muruharja
korut/polymeerimassailu. 




Lämmin kiitos Taito-käsityökoulu Hyvinkään Aiku Helmen opettajille ja ihanille kurssitovereille! Ikävä tulee!