lauantai 7. tammikuuta 2017

Kierrätysvihkon sidontaa *

Loppiaisen rauhallista vapaapäivää vietin verestämällä muistoja vuoden parin takaiselta käsityökoulun kirjansidonnan kurssilta. Ajattelin, että töissä tekisimme keväällä jossakin ryhmässä kierrätysvihkoja laminoiduista vanhoista seinäkalentereista. Täytyi ensin itse sitoa yksi vihko malliksi, jotta osaan sitten opastaa muita. Tämän blogitekstin lopussa on vielä muutama kuva käsityökoulun kurssilta. 



Lainasin töistä kunnon paperileikkurin. Minulla itselläni on pieni laminointikone ja laminointikalvoja. Niiden avulla jo saa helppoja kierrätysvihkojen kansia aikaiseksi. Naskalin reikien tekemiseen löysin kuin ihmeen kaupalla Motonetistä. Ei nyt ihan ensimmäisenä mieleen tulevasta kaupasta. 

Kannet leikkasin sopivan kokoisiksi ennen laminointia. Kuvien toisella puolella on kalenteri, mutta koska mitään muistiinpanoja ei ollut, päätin jättää sen sellaiseksi nurjalta puolelta. Mikäli päätät peittää paperilla toisen puolen kalenterimerkinnät, muista että sitten et voi enää leikata leikkurilla kuvaa sopivamman kokoiseksi. Reunat alkavat repsottamaan. Silloin kannet kannattaa leikata oikeaan kokoonsa ennen laminointia.





Tämän vihkon kansien korkeus on 19 cm ja leveys 15 cm. Kansiin tein reiät pitkästä reunasta noin 0,5 cm päähän. Päädyissä ensimmäinen reikä on lyhyemmästä sivusta noin 1 cm päässä. Päätyjen väliin jäävien reikien välin voi jakaa tasalevyiseksi. Tässä vihkossa on yhteensä vain neljä reikää. Tarkkana kannattaa olla, että laitat kannet oikein päin, ettei käy niin kuin minulle käsityökoulussa, että laitoin aluksi reiät väärään reunaan.

Seuraavaksi niputin A4 kopiopaperia viiden arkin nippuihin ja taitoin jokaisen arkin erikseen puoliksi. Tämän jälkeen laitoin arkit sisäkkäin siten, että sain viisi erillistä nippua. Paperiniput on syytä leikata noin 0,5 cm kansia pienemmiksi. 

Jotta taitettujen nippujen reunoihin sain oikeisiin kohtiin siistit reiät oli minun tehtävä sapluuna sitä varten. Kun sapluuna oli valmis sen alle oli kätevä laittaa auki taitetut arkit. Alimmaisena käytin auki avattua Ikean kuvastoa, mutta myös vanha puhelinluettelo on tässä kätevä apu. Avattujen sivujen taite osuu hyvin auki taitetun kuvaston keskitaitteeseen.







Sivujen arkkien yhteen ompelua onkin sitten vaikeampi selittää. Täytyi itsekin mietiä moneen kertaan miten se tehtiinkään. Niin nopeasti ihminen unohtaa, että kaivoin käsityökoulun monisteen esiin. Ja voi olla, että siitäkin huolimatta tässä on omaa sävellystä mukana. Pääasia ehkä kutenkin, että sivut pysyvät kasassa ja jälki nättiä. Olin muuten vuosia, vuosia sitten ostanut kirpputorilta ison rullan ohutta, valkoista pellavalankaa, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä. Nyt muistin sen ja aikani sain kyllä hakea kätköistäni. Tässäkin päti sanonta: "Aika tavaran kaupihtee". Nyt sillekin kirpparilöydölle oli käyttöä. Yhtä vihkoa varten otin lankaa noin sylini verran, ettei tarvitsisi jatkaa lankaa kesken kaiken.

Avasin ensimmäisen paperinipun keskeltä auki. Ensimmäisestä reiästä neula koko nipun toiselle puolelle ja taustakannen reiän läpi. Sitten kiersin kannen ja samasta reiästä takaisin paperinipun sisään ja alkusolmu. Sitten vain seuraavasta reiästä nipun ulkopuolelle, kannen kierto ja samasta reiästä nipun sisälle.



"Virkatun" näköinen reuna.
Jatkoin ompelua toiseen reunaan. Seuraavaksi alimman nipun päälle ommeltiin samaan tapaan seuraava nippu. Minulla nippuja oli viisi. Nipun keskeltä laitettaessa neulan tullessa reiästä ulos, kiepautin neulan edellisen nipun langan alta ennen kuin neula sujahti takaisin reiästä nipun keskelle. Reunasta tulee ikään kuin virkatun näköinen. Sitten vielä ommellaan kansi päälle ja päätellään lanka nipun sisäpuolelle. Toivottavasti sait ohjeista jotakin tolkkua.

Lanka kulkee nipun keskellä.



Vihkon takakansi.

Pysyy kasassa! Meillä lapsetkin innostuivat tekemään näitä vihkoja. Nuorimmainen leikkasi lehdestä leipomisohjeita ja laminoi niistä kannet vihkolleen, johon aikoi kerätä erilaisia reseptejä. Yksi vihko tehtiin hevosjulisteesta. Tuleepahan takuuvarmasti aiheeseen sopivia ja omaperäisiä vihkoja!





Tähän loppuun en malta olla vielä esittelemättä käsityökoulussa sitomaani valkokuva-albumia. Tästä työstä olen todellä ylpeä ja sitä oli kiva tehtä! Luulin, etten saisi sitä ikinä valiiksi. Meillä oli onneksi erinomainen opettaja.











Albumin kansi on muuten päällystetty omatekemälläni painokankaalla. Edeltävä kurssi käsityökoulussa käsitteli kankaanpainantaa, jonka teemana oli "varjokuva". Heijastin seinään kuvan tuikkuastiasta, joka oli pienen talon muotoinen. Seinältä sitten piirsin kuvan paperille, jota suurentelin ja pienentelin kopiokoneella. Näistä kuvista valotettiin jättimäinen seula kuvion kankaaseen painamista varten. Tämän työn jälkeen päätin vakaasti, että mitään näin isoa en ala enää käsityökoulussa tekemään. Mutta en tiedä otinko opikseni tästäkään. Jotenkin sitä tulee vain haukattua joka kerta iso haaste oppiakseen mahdollisimman paljon uutta.

Tuikkutalo ja sen varjokuva.
                                                         


Kuva kopioitu kalvoille ennen seulan valottamista.

Valotettu seula

Seulan avulla väri kankaaseen.

Sama kuvio koristaa nykyään myös makuhuoneemme seinää taulun muodossa. Kankaan taustana vesivaneria. 





Ja vielä yksi sidottu vihkonen. Alla olevan pienemmän vihkon ompelin myös käsityökoulussa. Päällä koristeena itse tehty kirjanmerkki. 



Kansipahvi on myös päällystetty itse värjätyllä kankaalla ja itse kehitellyllä kuvolla, jonka piirsin valopöydän avulla ja ohutkärkisellä tussilla kankaaseen. Kuva on alkujaan työkaverini avoimeksi piirtämä hakaneula, jota jalostin hieman pidemmälle. Halusin kuviosta kuitenkin omatekemän.


Yllästys, yllätys. Oranssi kangas on minun.


Valopöydällä kannen piirtämistä.

Kannen sisäpuolen kuvio piirretty oranssille paperille.






Valmis vihko


Käsityökoulun parasta antia ovat ne monet taidot, joita voi jatkojalostaa kotona. Mukavaa on myös se, että opettajat uskaltavat haastaa meitä tekemään vaikeitakin juttuja, joita ei muuten tulisi koskaan tehtyä. Oma mukavuusalue ylityy monta kertaa, mutta se tuokin sitten paljon ihania onnistumisen kokemuksia.

2 kommenttia:

  1. Kyllä sinä olet valtavasti oppinut käsityökoulussa. Ihana jos jossain ryhmässä teette noita vihkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityökoulu on ollut aivan upeaa aikaa elämässäni. Ihanan rentouttavaa on kerran viikossa viettää ihan omaa aikaa rakkaan harrastuksen parissa ja oppia koko ajan uutta. Harmi, että valmistun koulusta keväällä :)

      Poista