sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Lampunvarjostin diakuvista *

Tsadaa!!! Tässä se nyt on valmiina, kauan haaveilemani jalkalamppu. 

Käsityökoulussa tämän syksyn viimeisen kurssin tehtävänä oli ideoida itse valaisin ja toiveena kierräysmateriaalien hyödyntäminen. 

Olin ihaillut Pinterestissä vanhoista diakuvista tehtyjä lampunvarjostimia ja haaveillut tekeväni joskus sellaisen meille kotiin. Olohuoneen nurkassa nökötti sopivasti jalkalamppu, jonka varjostinta inhosin ja halusin sen tilalle uuden, mutta en kaupasta ostettua.

Pinterestissä on siis olemassa diakuvista tehtyjä varjostimia, mutta en halunnut täysin matkia tekniikkaa sieltä, vaan keksiä jotain uutta. Näyttää siltä, että yleesä diat on yhdistetty toisiinsa metallirenkailla. Minä halusin sen sijaan hyödyntää yhdistämisessä mustaa virkkauslankaa.

Aloittaessamme projektia meidän täytyi miettiä seuraavia suunnittelun lähtökohtia:

  • Tarve:    mitä ja miksi?
  • Kohde:  minne?
  • Kohderyhmä:  kenelle?
  • Keinot:  miten?
  • Hinta:    valmistuskustannukset, materiaalit
  • Valmistusmenetelmät:   materiaalilähtöinen, tekniikkalähtöinen


Lisäksi suunnittelussa tuli huomioida sellaisia seikkoja, kuten:

  • RAKENNE
    • sähkö- ja paloturvallisuus, rungon tukevuus, kestävyys, valonlähteen lämmöntuotto, materiaalien soveltuvuus ja rajoitteet sekä katselukorkeus.
  • MUOTO: 
    • mittasuhteet, orgaaninen vai geometrinen. Lopullisen muodon määrittää kuitenkin käyttökohde. Onko se katto, seinä, pöytä, laittia jne.
  • TUNNELMA: 
    • valon voimakkuus ja värin lämpötila.



Minulle on ollut aina tärkeää valon lämmin sävy. Inhoan esimerkiksi loisteputkivaloja. Samoin näin pitkänä ihmisenä olen havainnut, että lampun katselukorkeudellakin on yllättävän tärkeä merkitys.

Näin projekti eteni:

Lampun ns. raadon löysin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja revin pahvivarjostimen pois. Hetken mietin rungon maalaamista mustaksi, mutta luovuin kuitenkin ideasta. Ajattelin, että valaisimen ollessa päällä valkoinen metallirunko sulautuu kauniimmin. Musta olisi ehkä paistanut liikaa läpi ja erottunut.






Seuraavaksi ryhdyin miettimään sopivaa virkkauslankaa. Testailin ohuempaa ja paksumpaa. Puuvillalankaa, muurausnarua ja kalastajalankaa. Lopulta päädyin Novitan merseroituun puuvillalankaan, joka sopii hyvin virkkaukseen. Virkatuista pylväistä tuli sopivan jämäköitä 2,5 numeron koukulla. Alla kuva erilaisista kokeilulangoista. Diojen väliin on siis virkattu aina pylväskerros, johon diat on kiinnitetty yksitellen ompelemalla.




Mustia dioja minulla oli paljon vähemmän kuin harmaita, joten jännäsin loppuun asti niiden riittävyyttä. Käsityökoulusta löytyi onneksi pieni pystyporja, jolla oli helppo porata reiät diojen jokaiseen kulmaan. 100 diaa varjostimeen upposi.



           



Ensimmäinen diarivi kiinnitettynä virkattuihin pylväisiin. Sitten tarvitsikin jo rakentaa väliaikaista aputukea rautalangasta.







Diakuvien ompelua kiinni.



                    



Välillä varjostin nurinpäin, jotta näin kuinka "laskeutuvat" linjaansa. Loppu häämöttää jo lähellä. Lopullisen muodon näki oikeastaan vasta valmiina. Tarkoituksenani oli, että varjostimen reuna olisi ollut ihan suora, mutta itse asiassa kellomainen lopputulos on parempi.



Sitten kun varjostin oli valmis, täytyi yllättävän tarkasti miettia sisälle laitettavaa lamppua. Kokeilin kolmenlaisia. Isoa pallomaista lamppua, tavallista lamppua ja kuvassa olevaa alhaalta ylös päin valoa näyttävää lamppua. Päädyin jälkimmäiseen lamppuun sen takia, että se ei hehku häiritsevästi läpi diojen virkatuista raoista, eikä häiritse millään lailla seisoma- tai istumakorkeudella. Valo ikään kuin palaa takaisin, sillä varjostimen päällä on pahvikansi.



Lumen (lm) on lampun tuottaman valovirran yksikkö.


Nelivuotisen käsityökoulun aikana on kokeiltu monenlaista ja suurimman osan töistä olen saanut valmiiksikin. Kaikkein ylpein olen kuitenkin tästä työstä ja kerrankin todella tyytyväinen lopputulokseen. Tätä voisi kutsua melkeinpä lopputyökseni, sillä valmistun koulusta tulevana keväänä. 

Tämä olisi myös kelle tahansa oiva tapa digitoinnin jälkeen hyödyntää vanhat diakuvat muistona. Lampulle tuli hintaa ehkä noin 10 €. Kallein hankinta oli energiasäästölamppu.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti