Sekaisin savesta, tuliko siitä keramiikkaa? *

Aina välillä käsityökoulussa tehdään sellaisiakin töitä, joita on vaikeaa tehdä jatkossa kotona. Savityöt ovat yksi niistä. Se ei sinänsä haittaa, sillä muuten ei tulisi itsekseen kokeiluta saven muovaamista, saati töiden lasittamista. Polttouunin hankkimisesta puhumattakaan. Joulusiivousta tehdessäni löysin kurssilla tekemäni työt. Lukioikäisenä olin viimeksi savea käsitellyt ja saanut aikaiseksi ufon näköisen tuikkukipon, joka on itse asiassa tallessa minulla vieläkin. 

Tässä nostalginen yli 20 vuotta vanha tuikku-ufo:

Muistan kun kiireessä töiden jälkeen lähdin käsityökouluun ja taas olivat jääneet etukäteissuunnitelmat tekemättä. Tempaisin lähtiessäni kaapista mukaan pitsiliinan ja ulkoa pihalta autolle mennessä jättipoimun lehden. Siinä olivat suunnitelmani. Käsityökoulun varrella olen oppinut luottamaan siihen, että ideat syntyvät jostain sielun syövereistä. En pysty tarkasti niitä etukäteen suunnittelemaan, vaan työt kehittyvät päämääräänsä kohden tehdessä. Saattaa olla niinkin, että alkusuunnitelma poikkeaa täysin lopputuloksesta.

Kävi niin, että tykästyin valkosaveen ja punasavesta en pitänyt ollenkaan. Alla oleva kynttilän alusta on valkosavea, johon kaulitsin kuvion pitsiliinalla. Leikkasin sakarat liinan kuvion mukaisesti ja kuivatettaessa tuin reinoja paperilla, jotta sain sakarat kaareutumaan ylös päin. Raakapolton jälkeen maalasin työn osittain punaisella alilasitevärillä ja päällä on kirkas varsinainen lasite.

  

Jättipoimulehden alapinta painettuna valkosaven pinnalle syntyi ihmeen kaunis, uurteinen tuikkualusta. Värillisen lasitteen epätasainen tarttuminen raakapoltettuun pintaan ei haitannut yhtään tällä kertaa. Myös betonille voi jättipoimunlehteä kokeilla ja olen kokeillutkin. Tulee hienoja tuikkualustoja siitäkin.

Tämä työ on tässä sen takia, että joskus hyvät aikeet epäonnistuvat täysin. Punasavesta muovailtu Nooan arkki on vielä tässä ihan kohtuu hyvän näköinen, mutta liian paksu lasiteaine pilasi sen.

Ja siitä tuli sitten tällainen. Kaunis karuudessaan. 

Sitten vielä tämä kukkamaljakko. Ei siitäkään kaunis tullut, mutta omaperäinen. Pintaan yritin kaulita pitsiliinasta kuviota, mutta ei täydellisesti onnistunut se yritys. Vinoine kylkineen metsää vihertävä maljakko on silti jotenkin symppis. Täydellinen epätäydellisyydessään.

            

Lopuksi vielä pieniä sydämiä koristeeksi vaikkapa nahkanauhalla lahjapaketteihin. Sydänten rosoinen pinta on kaulittu pitsiliinan avulla.

Lasitteen tarkoitus on suojata työtä ja tehdä siitä helposti puhdistettavan. Se parantaa ulkonäköä ja peittää pieniä virheitä. Lasitteesta tehdään suuri piirtein kerman paksuista litkua. Lasittaminen oli aika haastavaa, koska dippaaminen lasitteeseen tuli tapahtua ripeästi, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Erittäin tärkeää oli pyyhkiä pohja ulkopuolelta huolellisesti heti lasittamisen jälkeen. Muuten voi tapahtua kurjaa vahinkoa uunissa. Lasitetta ei saa missään tapauksessa kaataa viemäriin, eikä lasitejauheiden pölyä hengitellä keuhkoihin.