Tajunnanvirta villasukista keppareihin

Tässä on tullut touhuttua kaikenlaista. Käsityökoulussa aloimme tekemään puusta harjoja. Kyllä, harjoja! Minä yritin päästä helpolla ja ajattelin tehdä ns. muruharjan, mutta se ei osoittautunutkaan niin helpoksi hommaksi kun kuvittelin. Mies kun näki sahausjälkeni, totesi hän ykskantaan, että sahausjälki näyttää samalta, kuin leikkaamani voileipä. Joka kantti vino. Hehee :) No, harjasta ehkä kerron kuvien kera myöhemmin.

Kepparitallissamme asuu jo monta hevosta, mutta aina sinne tarvitaan lisää ulkoilutettavia. Tytär yleensä piirtää ja leikkaa kaavat. Minä ompelen niistä hevosen arvosanalla "tarvitsee harjoitusta" ja hän sitten täyttää sekä tekee kaiken muun. Osaisi kyllä ommella itsekin koneella, mutta kuulemma olen nopeampi. Jostain syystä minun ompelemilleni hevosille tulee vino suu, ikään kun olisivat juuri hamuamassa jotakin. Alla kuvia muutamasta hepasta, joita taisimme väsätä viikon sisällä kolme.

    

No joo, kun ompelukone kerran tuli ruokapöydälle raahattua, ompelin myös yhden kassin lisää sulatetusta muovipussista. Siitä tuli aika kiva. En minä kyllä näin paljon näitä kasseja tarvitse. Näitä on vain niin kiva tehdä.

Ja sitten ne tajunnanvirtaa villasukat. Tarkoitus oli siis tehdä ihan kiltisti ohjeen mukaiset sukat, mutta aloin livetä ohjeesta alkukerrosten jälkeen. Näistä tulee kyllä ihan sillisalaatit. En ole kovin hyvä yleensäkään tekemään kirjosukkia, koska käsialani on niin tiukka. Ystäväni pyysi polvimittaiset sukat, jotka pysyisivät hyvin ylhäällä. Kudoin vielä pätkän resoriakin pohkeeseen sen takia. Voi olla ettei hän tykkää näistä ja minä saan näistä sukat. Sekään ei ole mitenkään huono vaihtoehto, koska harvoin ehdin itse itselleni kutomaan sukan sukkaa.

Monta asiaa tulee touhuttua yhtäaikaa ja monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Aina jotakin valmistuukin ennen pitkää tai jää ikuisesti kesken. Jännä nähdä miten minun käy näiden villasukkien kanssa.