Helpot kutsukortit

Kesäisin saa olla kutsuttuna juhliin tai itse kutsujana. Tänä kesänä saimme viettää lapsemme ihania rippijuhlia. Kaikista maailman askarteluista, korttiaskartelu on juuri se, joka on kaikista kauimpana mukavuusalueeltani. En ole koskaan ollut innokas korttien askartelija, jopa inhonnut sitä. Sen takia olin itsekin ihmeissäni, kun halusin askarrella kutsukortit itse. Tässäpä hyvin, hyvin simppeli ja pelkistetty kutsukortti. Huomaa osittain pitsin alla oleva paperi ja sen teksti. Tästä löydöstä olin erityisen ylpeä. Ei kortin tarvitse olla monimutkainen ollakseen ihan pelkistetyn kaunis.

Lupiinin kukista väriä

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja olen monilta kiireiltäni ehtinyt värjätä villalankoja ainoastaan kerran ja siitäkin on jo aikaa! Tänä erikoisen kuumana, kuivana kesänä kukat kukkivat aikaisin ja kukinnot menneivät nopeasti ohitse. Alkukesästä sentään ehdin riipimään parjatun suomalaisen luontomme vieraslajin sinisen Lupiinin kukintoja. Heitin ne 10 litran kattilaani likoamaan pariksi päiväksi ennen kaasulla keittämistä. Sulloin kattilaan kukkia niin paljon kuin sain siihen järkevästi mahtumaan ja maltillisesti vettä. Joten keittynyt liemikin oli aika "tiivistä". Lientä keitin noin tunnin verran ennen siivilöimistä.

Sitten alkoikin tuulla niin kovasti, että kaasuliekki ei pysyt puhureissa päällä, joten jouduin siirtymään kattilani kanssa keittiöön sähköhellan ääreen. Mieluiten keitän keitoksiani aina ulkona, koska monista kasveista, kuten lupiinistakin, lähtee epämielyttävä haju.

Puretukseen käytin alunaa ja taisin ripauksen heittää sekaan viinikiveäkin. Lankana Novitan 7 Veljestä vitivalkoisena. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yksi parhaiten värjäytyvistä villalangoista.

Lopputuloksena valkoinen lanka värjäytyi kivan siniseksi. Jotakin petrolin sinisen ja pastellin vihreän välimaastoon. Kesän kirkkaassa valossa oli aika mahdotonta saada valmiista langasta oikean sävyistä kuvaa. Luonnossa väri on syvempi ja on tässä kuvassa todellisuutta hailakampi. Kuvasta puuttuu vihertävyys.

Mutta sainpahan värjättyä tänä kesänä ainakin kerran!

Suopursun ja kanervan sävyiset villasukat

Maanläheiset villasukat lahjaksi siskolle itse värjäämistäni langoista. Viime kesänä kasvivärjäys lähti tosiaan vähän lapasesta ja vielä on iso kassillinen lankoja neulottavaksi. Kohtahan se koittaa taas uusi kesä ja padat saa jälleen laittaa porisemaan. Sitä ennen olisi hyvä vähän sutjakammin neuloa varastoa pienemmäksi.

Tämän sukkaparin langat värjäsin suopursu- ja kanervaliemissä. Lanka oli alkujaan valkoista, luonnon valkoista tai harmaata Novitan 7-veljestä villalankaa. Liemen seassa kupariputki tai ilman, saattoi sekaan mennä muutakin, mutta lapuista ei enää niin tarkkaa selkoa saanut ja eipä sillä niin väliäkään.

Metsäretket

Viimeinkin joululomalla valmiiksi! Sitkeydellä voitoon! Syyskuussa 2017 aloin neulomaan näitä "Metsäretkiä", kun Niina Laitinen designs facebook sivuilla alkoi KAL (knit along) -neulontaprojekti. Malli on siis hänen suunnittelemansa. En ollut koskaan aikaisemmin osallistunut, saati sitten neulonut näin haasteellista kuviosukkaa. Joka päivä paljastui aina hieman lisää neulottavaa kuviota. 

Neuloin yhtäaikaa molempia sukkia ja se osoittautui loistoajatukseksi. Näin tuntui siltä, että projekti eteni kuitenkin jotenkin jouhevasti, vaikkakin hitaasti välillä toki purkaen. No, sitten tuli loppusyksyn monet kiireet ja sukkien kärjet jäivät kesken. Nyt joululomalla sain viimein neulottua sukat valmiiksi ja kerrankin omiin jalkoihini. Yleensä neulon harvoin itselleni. Toki käsiala on paikoitellen onnetonta ja virheitäkin löytyy, ei näitä olisi edes kehdannut kenellekään antaa. Ehdottomasti vaikeimmaksi osuudeksi minulle osoittautui oravakuvion neulominen. Sitä neuloin ja purin monet kerrat. Hiljalleen käsialakin loppua kohden parani ja kärkien pikkulinnut onnistuivat jo ihan kerta yrittämällä. Onnellinen olen näistä sukista. Oikein työvoitto! Lankakin todella pehmeää ja kivan tuntuista paljaissa jaloissa.

Seuraavaksi aloitin ihan tavallisten sukkien teon itse värjäämistäni langoista. On nopeaa, mutta paljon tylsenpää. Vielä kun keksisi miten pitää neuloessa kolme lankaa erossa toisistaan, ilman jatkuvaa lankasotkujen selvittämistä. Voisi sitten aloittaa taas uuden kirjosukkaparin neulomisen.

Malli: Niina Laitinen (KAL) Metsäreket

Lanka: Janne 

Puikot: 3,5 Knit Pron neliskanttiset 15 cm

Suomiraitaa

Pitkään vierähti edellisestä blogitekstistä. Nyt kuitenkin uskaltaa jo paljastaa ulkomailla asuvalle siskolleni joululahjaksi neulomani pitkävartiset suomisukat. Lanka on  Suomi 100 juhlavuoden lankaa. Novitan 7 veljestä, Maamme raitaa. Kuvakulma vähän hämää, varret ovat saman mittaiset. Olen paljonkin käyttänyt näissä pitkävartisissa sukissa varren osalta Novitan sukkalehden polvisukkaohjetta. Kavennukset osuvat hyvin kohdilleen. Nilkkaan neuloin ohjeesta poiketen resorin ja kantapää on perinteisesti kestävää kaksinkertaista neulosta.

Suvun uusin tulokas sai myös Junasukat neulottuna ohuemmasta Taito järjestön Suomi raitalangasta.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2018!

Koukuttavat värjäyskokeilut

Kesäloman koukuttava harrastus, 

villalankojen värjäys. 

Vasemmalta: Beigeä kuivatuilla Lupiininkukilla, upean punaista Krappijauheella, keltaista kuivatuilla Kultapiiskun kukilla, sinistä tuoreilla Lupiininkukilla, tumman lilaa pakastemustikoilla ja jälkivärinä vaaleampaa lilaa sekä jälkiväri Krapista lisättynä rautavitrilliä.

Tässä työasemani.

Käytän kaasupoltinta ja kahta 10 litran teräskattilaa. Lisäksi lihojen paistossa käytettävä uunimittarini on kätevä. Piuhan pää on kattilassa ja olen säätänyt mittarin hälyttämään +77 asteessa, jotta keitokset eivät ehdi huomaamatta kuumeta liikaa.

Mieheni ideoi pyynnöstäni kotiin raahaamistani kuormalavoista minulle värjäysaseman. Huomaa erityisesti hyllyllä oleva siivilä. Se on mahtavan iso ja tukeva. Ostettu kaupasta, jossa myydään armeijan ylijäämätavaraa. Alla olevan kuvan kätevä teräksinen astia on samasta kaupasta.

        

Lupiininkukkia

Mieluiten käytän Novitan 7-veljestä lankaa tai Nallea, sillä ne värjäytyvät mielestäni parhaiten. Myös Novitan luonnonvalkoista Suomivillaa olen käyttänyt, mutta siihen ei tartu väri ihan niin kauniisti. Suomivilla on 100% villaa. Sukkina 7-veljestä kestää muutenkin paremmin, koska sisältää vähän myös tekokuitua. Liekö juuri tekokuidun vuoksi väri tarttuu niin kauniisti.

Yleensä puretan langat alunalla ja joskus laitan sekaan viinikiveä. Esipuretus on kätevää. Puretan monta 50 g vyyhtiä valmiiksi ja sitten teen erilaisia pieniä kokeiluja. Yleensä värjään esipuretetut langat samantien.

Värjätessä kuumennan langat hitaasti hiema yli + 80 asteen. Sammutan kaasun ja jätän langat kattilaan muhimaan seuraavaan päivään. Yleensä kattila jäähtyy hitaasti. Tunninkin päästä mitattuna lämpö on usein vielä tarpeeksi korkea. Laitan vyyhdit kattilaan kokonaan. En laita vyyhteen lankaa, jonka avulla ne yleensä kiinnitettään kattilan reunan ylittävään keppiin. 10 l kattilassa vyyhdit eivät sotkeudu vaikka niitä vähän sekoittaisikin.

Anopin luona värjäsimme oikein urakalla erilaisia kokeiluja. On aivan toisenlaista keitellä vanhalla muurinpadalla avotulella. Ehkä vähän vaikeampaa minulle, kun olen kattilassa tottunut keittelemään. Kasveja mahtui toki paljon ja kerralla sai monta vyyhtiä samaa sävyä. 

Anopilta löytyi pieni määrä kuivattuja verihelttaseitikin hattuja ja jalkoja. Kovin vahvaa väriä niistä ei enää irronnut, mutta silti sain ihanat persikanoranssit langat. Keskellä on Kanervan ja sekaan heitetyn kupariputken värjäämiä lankoja. Keltaiset langat värjättiin koivunlehdillä.

Alla olevat langat värjäsin Krapin kolmannessa jälkivärissä, jonne keitin sekaan pakasteeseen jääneet edellisen kesän Karpalot. Viimeiseen huuhteluveteen lisään etikkaa.

Alkuperäinen Krappiliemi

Heinäkuisen kesälomani värjäyssato! 

Loom-Ministä suurempaan ideaan

Käsityökoulun päättäjäisten juhlahumusta on selvitty ja aikaa on taas kirjoitella kesäloman virityksistä. Niistä olisi jo monta juttua kirjoitettavaksi, mutta asia kerrallaan.

 

Viime vuonna Tampereen käsityömessuilta ostin tämän Prymin puisen Loom-Mini -alustan sillä ajatuksella, että voisin hyödyntää sitä töissä ikäihmisten parissa. Tekniikka on helppo ja työskentely ei vaadi kovin suurta sorminäppäryyttä. Itse asiassa variaatioita punontamalleista on monenlaisia. Neliöihin saa uppoamaan paljon jämälankaa mikäli tykkää värikkyydestä. Neliöitä yhdistämällä syntyy esimerkiksi vaikka kuinka suuri peitto. Suomenkielistä nimeä en vielä tekniikalle ole löytänyt. Sen sijaan hakusanalla prym loom mini youtube, löysin googlen kautta Prymin ohjevideon ja muita kuvia aiheesta. Taitaa tämäkin tekniikka olla uusi vanha juttu. 

Itse en kuitenkaan innostunut tekemään peittoa, vaan ajattelin tehdä 8 kpl istuinpehmusteita ruokapöydän tuoleihin. Idea meinasi kuitenkin hautautua omaan mahdottomuuteensa, sillä tuoliemme istuinosat eivät ole neliön malliset ja toisekseen aloin epäillä, että en löytäisi sellaista lankaa mikä kestäisi lasten epämääräistä notkumista tuoleilla. Villalanka tuskin ainakaan kestäisi.

Siispä ideoin ihan oman kehikon ja käännyin anovasti puutyötaidoistaan kätevän mieheni puoleen. 

Ajatustyö lähti siis tästä:

1. Piirustus nopeasti leivinpaperille.

 

2. Idean selventäminen miehelleni ja etsimään sopivaa jämävaneria lähimmästä rautakaupasta.

 

Vaneri on 18 mm paksuista ja tapit sahattiin 8 mm pyörötangosta. Huomaa ruokapöydän tuolien istuinosan malli. Vaikka kuvassa on paikoillaan kulmatapitkin, en itse asiassa käyttänyt niitä lainkaan punoessa. Jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että helpoimmalla olisimme päässeet vain naputtelemalla naulat vaneriin.

3. Mikä materiaali? Tietenkin jämäkkä puuvillainen matonkude, jota ostin keväällä sen enempää tietämättä mihin sitä käyttäisin. Ostin koska se oli niin kivan näköistä ja helpoilla kerillä. Silloin kuvittelin virkkaavani kuteesta myöhemmin jotakin. Koska matonkude on kuitenkin sen verran leveää punottavaksi, ei se olisi onnistunut pienellä kehikolla.

 

4. Miten? Aloitin vasemmasta alakulmasta toisesta tapista pyörittämään kudetta ylhäällä samalla kohdalla olevan tapin ympäri. Sitten alatapin ympäri ja taas ylätapin ympäri. Viisi kerrosta. Sen jälkeen siirrytään viereisiin tappeihin ja taas viereisiin tappeihin, kunnes on siirryttävä pyörittämään toisin päin. Pystystä vaakaan. Oikealle alas on ylimääräiseen tappiin sidottu kiinni kude viimeisen rivin jälkeen.

                                

5. Ompeleminen. Minulla on suuri neula, jonka pää on hieman käyrä. En tiedä mihin tarkoitukseen neulaa yleensä käytettään, mutta tässä se toimii loistavasti. Laitoin kuteen neulansilmään ja leikkasin parin metrin pätkän kudetta. Pituudella ei ole suurta väliä, sillä sitä voi helposti jatkaa solmimalla. Sidoin kuteen toisen pään punonnan aloitus kuteeseen.

Neula toisen tapin kuteiden alta ja perässä vedetään mukana neulassa oleva kude. Kulmatapin ympärille ei tule kudetta. Alla muutama kuva ompelemisesta. Hyvät Prymin ohjeet ompelemiseen löytyvät videona youtubesta. Ommellaan spiraalina keskustaa kohi.

Nurja puoli eli ompelupuoli.

Työ irroitettuna alustastaan. Päälypuoli.

Virkkasin vielä reunat ympäri siten, että kulmiin kolme kiinteää silmukkaan samaan lenkkiin ja muihin lenkkeihin kaksi kiinteää silmukkaa samaan lenkkiin. Lenkkien väliin yksi ketjusilmukka.

Enää seitsemän tuolia odottaa pehmustettaan!